15.12.2015

LSC2015-16: Aivokuollut (Braindead, 1992)


Lienee luvassa vuoden viimeinen Letterboxd Season Challenge -päivitys, sillä haaste jää nyt joulutauolle ja jatkuu heti vuodenvaihteen jälkeen. Ja mikä olisikaan parempi tapa rauhoittua joulun odotukseen kuin hurmeella kyllästetty kauhukomedia?

Viikko on omistettu Hollie Horror -nimiselle Letterboxd-käyttäjälle, ja hänen valitsemistaan parhaista genrekauhuiluista piti valita katsottavaksi yksi. Kun tiesin saavani Peter Jacksonin Braindead-klassikon käsiini, valintani oli selvä. Hurraa!

On toki myönnettävä, että zombikauhuilu on kärsinyt silmissäni pahan inflaation viime vuosina. Se on alkanut suorastaan kyllästyttää, minkä vuoksi en jaksanut kehuttua The Walking Dead -sarjaakaan katsoa juuri alkua pidemmälle.

Braindead on kuitenkin poikkeus, koska tämä on todellinen kulttiklassikko. Kun olin vasta kersa, joku ilmoitti tässä elokuvassa tapettavan zombeja ruohonleikkurilla. "Vau! Radikaalia", ajattelin. Se jäi kuitenkin aikanaan siihen, ja koska en ole suuri B-luokan kauhuleffojen fani, en ole ottanut asiakseni pätkää hankkia hyllyyn. Ennen kuin nyt. Kaikkea sitä.

Leffahan onkin varsin hulvaton tapaus. Elävät kuolleet pääsevät valloilleen, kun päähenkilömme Lionel Cosgroven omistushaluista mutsia puree sumatralainen rotta-apina. Äityli kuolee, herää henkiin ja alkaa mutustella sisuksiinsa mm. koiria, sairaanhoitajia, ystäviä ja naapureita. Lionelilla on samaan aikaan viritteillä romanssi paikallisen myyjättären kanssa, mutta mammaongelmat ymmärrettävästi hieman häiritsevät liehittelyä.

Pelottavaksi tätä ei voi kutsua, mutta ällöttävyysmittari käy kieltämättä välillä suhteellisen korkealla. Toisaalta pätkä on sen verran hauska, että tuon tavallaan unohtaa. Aiemmin mainitun ruohonleikkurikohtauksen lisäksi leffassa on varsin innovatiivisia tapoja tappaa ja kuolla, nauroin muutaman kerran ääneenkin. Zombivauva ja kung fu -pappi ovat myös varsin repeilyttäviä ilmestyksiä.

Timothy Balme elehtii pääroolissa sopivasti kieli poskella. Lionel onkin varsin sympaattinen sankari, jolla selkeästi hieman vaikea äitisuhde ja vaikeuksia ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Ruohonleikkuri pysyy kuitenkin näpeissä ihan mallikkaasti.

Loppujen lopuksi en pitänyt ihan niin paljon kuin olisin halunnut. En ehkä vain ole kovin paljon veristen gore-elokuvien perään. Genressään Braindead on silti tärkeä tapaus ja etenkin kauhun ystäville aivan olennaista katsottavaa. Muutkin saattavat saada siitä ainakin kunnon naurut.

Arvio: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti