11.12.2015

Arvio: Black Mass (2015)



James "Whitey" Bulger oli Etelä-Bostonin alamaailmaa 1970- ja 80-luvuilla hallinnut gangsteri, josta tuli yksi FBI:n kiivaimmin etsimistä rikollisista. Bulgerilla oli näppinsä pelissä mm. huumekaupassa, prostituutiossa ja monissa muissa hämärähommissa. Ja kuten kaikki kovimmat gangsterit, myös hän on saanut "urastaan" kertovan elokuvan, jonka pääosassa nähdään lähes tunnistamattomaksi maskeerattu Johnny Depp.

Domen arvostelussa tiedetään kertoa, että Bulger toimi korealaisen Infernal Affairs (2002) -elokuvan ohella innoittajana myös Martin Scorsesen The Departed -leffalle, mikä oli itselleni jokseenkin yllättävä tieto. Kaikkea sitä oppii. Scorsesen elokuva on kaikin puolin vetävämpi tekele, vaikkei Black Mass sekään niin onneton tapaus ole, kuin mitä linkittämäni arvio antaa olettaa.

Sekavan oloinen tekele tämä Scott Cooperin kolmas ohjaustyö silti on. Elokuvassa käydään läpi Bulgerin ura pikkurikollisesta Bostonin pahamaineisimmaksi mafiosoksi. Bulger käyttää asemaansa päästäkseen häikäilemättä hyväkseen sinisilmäistä samojen kulmien kasvattia John Connollya (Joel Edgerton), joka työskentelee FBI:ssä. Connollyn ehdotuksesta lain vastakkaisilla puolilla operoivat jätkät alkavat vaihtaa keskenään tietoja. Aluksi hommat sujuvatkin mallikkaasti, kunnes alkaa valjeta kumpi järjestelystä hyötyy enemmän.

Välillä tarinan keskushenkilönä toimii Connolly, toisinaan taas Bulger. En tiedä johtuuko se käsikirjoituksesta vai mistä, mutta ratkaisu on kömpelö. Ohjaaja Cooper ei saa tehtyä kummastakaan tarpeeksi mielenkiintoista saati samaistuttavaa henkilöä. Kolmas mielenkiintoinen hahmo on Bulgerin poliitikkoveli Billy (Benedict Cumberbatch), jonka uralle Whiteyn edesottamukset eivät tee hyvää. Billy jää kuitenkin auttamatta taka-alalle.

Juoni noudattelee ihan normaalia gangsterielokuvan kaavaa tuomatta siihen juuri mitään uutta. Meininki on kuitenkin paikoitellen sopivan synkkää, armotontakin. Leffassa on kuitenkin välillä suvantokohtia, jolloin mielenkiinto sitä kohtaan laskee. Parituntisen elokuvan katsoo kuitenkin ihan mielellään, vaikka se ei erityisen kovalle tasolle missään vaiheessa nousekaan.

Johnny Deppin suorituksesta on sanottava ainakin se, että välillä unohdin katselevani Depp-elokuvaa. Ajoittain hän saa kaivettua Bulgerista esille uhkaavan sosiopaatin, mutta missään vaiheessa hahmoon ei päästä kovin syvälle kiinni, mikä olisi tämänkaltaiselle elokuvalle elintärkeää. Syytä voi toki vierittää myös käsikirjoittajan ja ohjaajan suuntaan. Ei Bulgerista mitään unohtumatonta pahista (tyyliin Al Pacinon Tony Montana) tule, mutta suoritus on kuitenkin perushyvä.

Deppin elokuvahan Black Mass on, eivätkä muut näyttelijät oikein pääse loistamaan. Edgertonin hahmo on niin tylsä, että suoritus ei oikein nappaa, ja Cumberbatchista jäi mieleen lähinnä hahmon vääntämä ärsyttävän teennäisen oloinen Boston-aksentti.

Esittämästäni kritiikistä huolimatta viihdyin leffan parissa ihan hyvin. Ei se suuria hurraa-huutoja aiheuta, mutta heikompiakin tekeleitä on genressä nähty. Tuoreemmista tapauksista suosittelisin kuitenkin keväällä teattereissa pyörinyttä Väkivallan vuotta (A Most Violent Year, 2014) ennen tätä. Se oli vähän freesimpi elokuva monella tavalla.

Arvio: ★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti