11.11.2015

TV-arvio: Daredevil - Kausi 1 (2015)


Jottei tämä blogi olisi ihan tyystin leffapainotteinen, ajattelin aloittaa TV-sarjojenkin arvioimisen. Aikoinaan tuli Breaking Bad -sarjalle kirjoiteltua pieni oodi (joka löytyy tästä), mutta muuten sillä saralla on ollut aika hiljaista. En tiedä tuleeko tästä tapa, mutta ainakin mielenkiintoisimmat tapaukset tulevat tänne päätymään.

Otetaan käsittelyyn Marvelin Netflix-yhteistyön käynnistänyt Daredevil, jonka ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi suoratoistopalveluun keväällä. Kauden kolmetoista jaksoa on tullut tähän mennessä katsottua jo kahteen kertaan, mikä on todella harvinaista minulle.

Pidän Daredevilin astetta Marvel-elokuvia synkemmästä tunnelmasta ja hieman aikuisempaan makuun sopivasta rosoisuudesta. Sarja toki sijoittuu samaan universumiin kuin Avengers-elokuvat ja niiden hahmojen sooloelokuvat, mutta nyt ei taistella ulkoavaruuden voimien kanssa.


Matt Murdock (Charlie Cox) alter egoineen pyrkii puolustamaan kotikaupunginosaansa New Yorkin Hell's Kitcheniä rikollisuutta ja korruptoituneita vallanpitäjiä vastaan päivisin puolustusasianajajana ja pimeän tullen oman käden oikeutta harjoittavana Daredevilinä.

Murdock myös eroaa Avengers-tiimistä siinä mielessä, että hänellä ei ole samanlaisia supervoimia kuin esimerkiksi Thorilla tai Kapteeni Amerikalla. Murdock sokeutui lapsena onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen muut aistinsa alkoivat toimia korostetun hyvin, minkä vuoksi hän pystyy itse asiassa toimimaan kanssaihmisiä paremmin. Lisäksi Murdock on taistelulajien mestari, melkoinen ninja.


Sokeus antaa Murdockille hyvän peitetarinan yöllisiä puuhia ajatellen. Päivisin hän pyörittää asianajotoimistoa ystävänsä Foggy Nelsonin (Elden Henson) ja remmiin päätyvän Karen Pagen (True Bloodista monelle tuttu Deborah Ann Woll) kanssa. Murdock myös hankkii työssään vihjeitä, joiden perusteella mies auringon laskettua lähtee rikollisia kurmuuttamaan. Eihän kukaan nyt sokeaa miestä epäilisi, eihän?

Korostuneista aisteistaan huolimatta Murdock ei kuitenkaan ole ylivertainen tai haavoittumaton, vaan osumaakin otetaan välillä oikein kunnolla. Erään tällaisen keissin jälkeen miehen salaisuuden saa selville sairaanhoitajana toimiva Claire Temple (Rosario Dawson). Mattin menetelmät kyseenalaistava hoitsu ymmärtää kuitenkin miehen tarkoitusperät pohjimmiltaan hyviksi ja auttaa häntä.


Tästä päästäänkin siihen, miten paljon tykkään sarjan tavasta käsitellä "hyviksen" ja "pahiksen" roolia. Sekä Matt että Wilson Fisk (Vincent D'Onofrio), tämän päävastustaja ensimmäisellä tuotantokaudella, haluavat puhdistaa kaupungin rikollisuudesta, mutta heidän keinonsa vain ovat vähän erilaiset.

Kumpainenkin liikkuu moraalisesti varsin harmaalla alueella, joskin Fisk paljon häikäilemättömämmin. Tämä antaa hahmoille syvyyttä ja tekee sarjasta astetta mielenkiintoisemman kuin absoluuttinen hyvä vastaan paha -asetelma. D'Onofrion boss level -tasoa oleva tulkinta vakuuttaa, sillä vaikka Fisk piinkova rikollinen onkin, on hänellä myös herkempi puolensa. D'Onofrio osaa tuoda esiin myös Fiskin fyysisen presenssin ja uhkaavan arvaamattomuuden.


Charlie Cox oli itselleni tuntematon nimi, mutta mitäpä tuosta, sillä brittihemmo tekee vakuuttavasti Matt Murdockin roolista omansa ja pyyhkii siinä sivussa Ben Affleckilla lattiaa. Marvel ja Netflix ovat ottaneet näyttelijävalinnat muutenkin tosissaan, mistä kielii esimerkiksi enemmän elokuvamaailmasta tuttujen D'Onofrion ja Rosario Dawsonin palkkaaminen. Deborah Ann Woll ja etenkin Elden Henson puolestaan tuovat sarjaan hieman keveyttä ja huumoria.

Visuaalinen anti alkaa jo olla Netflix-sarjojen tavaramerkki. Öinen New York näyttää todella komealta ja kuvaus on hoidettu ammattitaidolla. Mätkintäkohtauksen koreografi ansaitsee ehdottomasti kymppiplussan ja papukaijamerkin. Hieno esimerkki on toisen jakson pitkä Oldboy-henkinen yhden oton kohtaus, jossa Murdock ottaa rikollisjengistä mittaa näiden omassa kotiluolassa.


Ykköskauden juonen kaari toimii mielestäni hyvin. Murdockin taustaa esitellään alkupuolella useammassa jaksossa, mikä antaa mahdollisuuden tutustua hahmoon pikkuisen paremmin kuin vaikkapa parin tunnin elokuva. Koko ykköskausi on itse asiassa vähän sellainen Daredevilin "origin story". Loppupuolella tutustutaan myös Wilson Fiskin maailmaan, ja hänen asettamisensa Murdockin vastapariksi onkin yksi tuotantokauden kantavista teemoista.

Vähän jäi kyllä sellainen olo, että kauden lopetus on hieman hätäinen. Paljonpa tuo ei haittaa, koska muuten homma toimii. Kakkoskautta odotellaan jo vesi kielellä, sillä esimerkiksi Elektran ja Tuomarin eli The Punisherin mukanaolokin on vahvistettu. Melkoista herkkua tulossa ensi keväänä!

Vaikka esimerkiksi ensimmäisestä Avengersista ja Guardians of the Galaxysta kovasti pidinkin, tämä on nyt ehkä se ensimmäinen omaan makuuni täydellisesti iskevä Marvel-tuotos. Daredevilin ohella omat Netflix-sarjansa saavat ainakin Jessica Jones ja Luke Cage, joista edellämainitun ensimmäinen tuotantokausi ilmestyy reilun viikon päästä. Hahmosta en tiedä oikein mitään, joten jännän äärellä ollaan!

Arvio: ★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti