7.11.2015

LSC 2015-16 - Kolme väriä: Valkoinen (Trois couleurs: Blanc, 1994)


Leffahaasteen Itä-Eurooppa-viikon tiimoilta tuli jokin aika sitten katsottua (ja arvioituakin) Krzysztof Kieślowskin väritrilogian avausosa Sininen. Nyt trilogian läpikäyminen jatkuu toisella osalla Valkoinen, joka käsittelee Ranskan lipun valkoisen värin edustamaa tasa-arvon teemaa.

Tarina kerrotaan ykkösosasta poiketen tällä kertaa miehen näkökulmasta, kun puolalainen parturi Karol (Zbigniew Zamachowski) menettää avioerossa ranskalaisen vaimonsa (Julie Delpy) kanssa yhdessä omistamansa parturiliikkeen. Nöyryytetty ja omaisuutta vailla oleva mies hukkaa myös passinsa, kunnes tapaa sattumalta toisen puolalaismiehen, joka auttaa häntä loikkaamaan salaa takaisin Puolaan.

Pikku hiljaa Karol aloittaa elämänsä alusta ja saa keinoteltua itselleen omaisuuttakin. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja mies muuttuu entistä kunnianhimoisemmaksi. Tasa-arvoa mies aikoo hakea kostamalla kokemansa nöyryytykset ex-vaimolleen, vaikka rakkaus tätä kohtaan ei ole sekään kadonnut. 

Karol on sympaattinen hahmo, jonka vastoinkäymiset elokuvan alussa saavat katsojan hänen puolelleen. Ei tässä kuitenkaan melodramaattisuuksiin mennä, ja Kolme väriä: Valkoinen onkin tavallaan komedia. Koomisuus on kylläkin sen verran tummasävyistä, että elokuva ei juuri naurata. Sävy on joka tapauksessa huomattavasti edellisosaa kevyempi, mikä on varmasti osasyynä siihen, että aivan samanlaista vetovoimaa tässä ei ole.

Kieślowski on selvästi miettinyt elokuviensa teemat viimeisen päälle värimaailmaa myöten. Jos sininen väri oli edellisessä elokuvassa korostettuna, on kakkososa väripaletiltaan huomattavasti edeltäjäänsä valkoisempi. Merkityksiä ja symboliikkaa on varmasti paljon lisääkin, mutta minulla ei taida olla tarvittavaa kokemus- tai tietopohjaa niiden aukaisemiseksi.

Ihan kiva leffa kaiken kaikkiaan. Kolmososasta Punainen on toki myös tulossa blogiin teksti lähiaikoina!

Arvio: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti