3.11.2015

LSC 2015-16: Frankenstein (1931) & Dracula (1931)


Leffahaaste jatkui vanhan koulun kauhun merkeissä. Viikko kahdeksan ajoittui pyhäinpäivän tienoille, joten osallistujat haastettiin katsomaan vuosien 1920 ja 1935 välillä tehtyjä kauhuleffoja. Legendaarisia monstereita oli siis tiedossa.

Normaalisti tekisin elokuville omat tekstinsä, mutta nyt tuntuu jotenkin luontevalta käsitellä näitä kahta ikään kuin rinnakkain. Katsoin siis pyhäinpäivän iltana vuonna 1931 valmistuneet elokuvat Frankenstein ja Dracula. Molemmissa kuuluu elokuvahistorian siipien havinaa ja legendaarisuusaste onkin ihan huikea.

"Now I know what it feels like to be God!"

Aloitetaan Frankensteinista, koska se tuli katsottua ensin. James Whalen ohjaama elokuva on sovitus Mary Shelleyn romaanista, jossa pakkomielteinen tiedemies Henry Frankenstein herättää henkiin kuolleiden ruumiiden osista kokoamansa olennon, joka tietenkin tunnetaan Frankensteinin hirviönä.

Tarinan kantava teema on ihmisen pyrkimys hallita elämää. Yritys tietenkin epäonnistuu karkeasti. Tajusin Frankensteinia katsoessani, miten suuri sen vaikutus populaarikulttuuriin oikeastaan onkaan. Edellisiltana olin nimittäin tsekannut Jurassic Worldin kotijulkaisuna uudelleen, ja niitä samoja teemojahan Jurassic-sarjassakin toistetaan. Olen siis itsekin kasvanut Frankensteinin perinnön parissa, vaikka tämä olikin ensimmäinen kerta, kun tarinan jossakin muodossa todistin.

Sitten eteenpäin. Draculan hahmo on Bram Stokerin käsialaa, mutta elokuva perustuu vuoden 1924 näytelmään, jossa historian tunnetuin vampyyri saapuu Transilvanian linnastaan Englantiin. Kreivi Draculan saappaissa on jo kyseisessä näytelmässäkin roolin esittänyt Bela Lugosi, joka antaakin hahmolle ehkä ne tunnetuimmat kasvot.

Elokuva on vähän liiankin näytelmän oloinen. Näyttelijäntyö on teatraalista, mikä toki nimihahmoon sopii, mutta ei juuri muuhun. Leffa on lyhyestä kestostaan huolimatta hieman hankala seurattava, sillä näytelmästä adaptoituna kohtauksien siirtymät tuntuvat heikosti perustelluilta ja epäloogisiltakin.

Näitä elokuvia on todella vaikea arvioida, koska ne ovat niin vahvasti oman aikansa tuotteita. Minun on hankala astua aikalaisten saappaisiin, koska olen itse kasvanut aivan erilaisten kauhuelokuvien parissa. Leffat eivät ole pelottavia, mutta melko hieno tunnelma niissä on, ja mustavalkoisuus tuo myös oman lisänsä etenkin Draculan tapauksessa. Se on erittäin tyylikkäästi kuvattu.

Näistä kahdesta voi ainakin Frankensteinia suositella lämpimästi kaikille (kauhu)elokuvan historiasta kiinnostuneille, mutta Draculan osalta voi parempiakin tekeleitä olla olemassa. Josko vaikka Francis Ford Coppolan 1990-luvulla tekemä versio uppoaisi paremmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti