18.11.2015

Arvostelu: Beasts of No Nation (2015)


True Detectiven ykköskauden ja sellaiset elokuvat kuin Jane Eyre (2011) ja Ei nimeä (Sin nombre, 2009) ohjanneen Cary Fukunagan uusin elokuva Beasts of No Nation on Netflixiltä melko kovan profiilin hankinta omaan alkuperäiselokuvien tarjontaansa, ja samalla se saattaa toimia jonkinlaisena sysäyksenä elokuvien levityskäytäntöjen mullistukselle.

Beasts of No Nationin kohdalla on Netflix-sopimuksessa paljon järkeä. On nimittäin vaikea kuvitella, että se keräisi aiheensa ja ikärajansa puolesta elokuvateattereissa kovin suuria katsojamääriä. Netflix puolestaan tarjoaa sille miljoonia potentiaalisia katsojia. Vielä kun arviot ovat olleet suotuisia ja mukana on lisäksi kova näyttelijänimi Idris Elba, ei leffan luulisi ainakaan hukkuvan suoratoistopalvelun massaan.

Elokuva on karu ja varsin väkivaltainenkin kuvaus lapsisotilaaksi joutuvasta pojasta Agusta (Abraham Attah ensimmäisessä elokuvaroolissaan). Pikkupojan köyhä mutta huoleton lapsuus nimeltämainitsemattomassa sisällissodan runtelemassa afrikkalaisessa valtiossa saa lopun, kun äiti ja vauvaikäinen pikkusisko lähetetään pois ja muu perhe tapetaan hallituksen sotilaiden toimesta.

Metsässä harhailevan Agun löytää Komendantiksi itseään kutsuva kapinallisjohtaja (Elba), joka alkaa kouluttaa Agusta lapsisotilasta omiin joukkoihinsa. Elokuva näyttää, minkälaisia traumoja uuvuttava sissisota nuoreen poikaan jättää, mutta vähän valoakin sieltä tunnelin päästä pilkottaa. Fukunaga on saanut ripauksen keveyttä muuten niin raskaaseen aiheeseen. Erittäin hyvä!

Abraham Attah on todella luonnollisen oloinen keskeisessä Agun roolissaan, ja muutenkin pääosin kokemattomat näyttelijät onnistuvat mielestäni hienosti. Idris Elba on tietenkin joukon tunnetuin nimi, mutta mitään "katsokaa minua" -elkeitä ei näy. Erittäin vahva suoritus, josta tulee hieman mieleen Forest Whitakerin Oscar-palkittu rooli The Last King of Scotland -elokuvassa. Jännä nähdä, saako Netflix lobattua Elballe ehdokkuuden.

Budjetti ei kovin suuri ole ollut, joten joissakin kohdissa tietokone-efektit erottaa selvästi. Niitä kuitenkin käytetään sen verran hillitysti, että merkitys ei ole suuri. Kuvaus on silti tyylikästä ja Ghanassa kuvattu elokuva antaa tapahtumapaikoistaan realistisen vaikutelman.

Kokonaisuudessaan laadukas pätkä, joka pistää mietteliääksi olematta liian masentava.

Arvio: ★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti