24.11.2015

Arvio: Nawalin salaisuus (Incendies, 2010)


Nawalin salaisuus on Denis Villeneuven ohjaama draamaelokuva, jonka Kanada lähetti ehdokkaakseen vuoden 2011 Oscar-gaalaan. Leffa valittiinkin viiden finaaliehdokkaan joukkoon parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa, mutta voitto meni lopulta Tanskaan ja Susanne Bierin hienolle Kosto-elokuvalle (Hævnen, 2010). Mielestäni Villeneuven elokuva on vielä sitäkin vaikuttavampi.

Elokuva alkaa mysteerinä, kun kaksoissisarukset Jeanne (Mélissa Désormeaux-Poulin) ja Simon (Maxim Gaudette) passitetaan selvittämään kuolleen äitinsä Nawal Marwanin (Lubna Azabal) menneisyyttä. Nawal on antanut lapsilleen tehtävän etsiä isänsä ja veljensä, joista jälkimmäisen olemassaolosta kaksosilla ei ole entuudestaan hajuakaan. Jäljet johtavat nimeämättömään Lähi-Idän valtioon, jossa äidin traaginen menneisyys keskellä sisällissotaa alkaa hiljalleen paljastua.

Elokuvan ranskankielinen nimi Incendies viittaa tulenarkuuteen, ja se onkin harvinaisen osuva kuvaus elokuvalle sekä tapahtumaympäristön että keskushenkilön menneisyyden puolesta. Wajdi Mouawadin samanniminen näytelmä, johon elokuva perustuu, sijoittuu käsittääkseni Libanoniin ja pohjaa osittain maan sisällissodan tapahtumiin.

Elokuvassa tapahtumapaikkaa ei kuitenkaan haluta spesifioida. Valinta on mielestäni hyvä, sillä Nawalin salaisuus ei ole pohjimmiltaan poliittinen leffa. Tietyn maan historian kytkeminen elokuvaan veisi väistämättä huomiota itse tarinalta.

Leffa onkin mahanpohjassa asti tuntuva, jysäyttävä kuvaus sekä Nawalin karusta menneisyydestä, halusta rikkoa väkivallan kierre ja rajattomasta äidinrakkaudesta. Pirteäksi elokuvaksi tätä ei voi sanoa, mutta traagisuutensa keskellä se on myös katarttinen kokemus sekä keskushahmoilleen että katsojalle.

Villeneuve on nyt ainakin pariin otteeseen osoittanut kiinnostuksensa vahvoja naisrooleja kohtaan. Tuoreinta Sicario-elokuvaansa tehdessään mies vastusti tiukasti studion pyrkimystä vaihtaa elokuvan päähenkilö naisesta mieheksi. Myös Nawalin salaisuuden keskiössä on vahva naisosa, jossa belgialainen Lubna Azabal tekee huiman roolityön.

Toisaalta taas Enemy-elokuvassa sitoutumiskammoinen päähenkilö pelkää naisia ja Polytechnique puolestaan kertoo Montrealin yliopistosurmista, joissa häiriintynyt misogynisti kohdistaa väkivallan nimenomaan naisopiskelijoihin. Jokin mies-nainen-asetelmassa tuntuu Villeneuvea kiehtovan. Tekisi mieli kysyä tarkemmin, mikä!

Roolitukseen palatakseni myös kaksosia näyttelevät Désormeaux-Poulin ja Gaudette onnistuvat hyvin. Lähi-Itään sijoittuvat kohtaukset on kuvattu Jordaniassa, ja pienemmät roolit onkin täytetty paikallisilla varsin kokemattomilla näyttelijöillä. Tämä antaa elokuvaan ainakin rutkasti autenttisuutta.

Sicarion nähtyäni pidin sitä Villeneuven toistaiseksi parhaana elokuvana, mutta katsottuani nyt Nawalin salaisuuden uudestaan, en olisi asiasta enää niin varma. Olen pitänyt kieltämättä kaikista ohjaajan elokuvista kuin hullu puurosta, mutta tämä on niistä varmaankin eniten tunteisiin menevä tapaus. Mitä enemmän tätä elokuvaa ajattelen, sitä korkeammalle arvoasteikolla se nousee. Elokuva muuten löytyy Suomen Netflixistä alkuperäisnimellään Incendies. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Kanadalaisohjaaja tuntuu liikkuvan eri genreissä melko vaivattomasti, ja odotukset paria seuraavaa elokuvaa kohtaan ovatkin korkealla. Villeneuvelta on nimittäin tulossa kaksi scifielokuvaa, The Story of Your Life ja Blade Runner -jatko-osa. Eihän noita malttaisi millään odottaa.

Arvio: ★★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti