29.10.2015

LSC 2015-16: Werckmeister Harmonies (Werckmeister harmóniák, 2000)

Werckmeister Harmonies säväyttää upealla mustavalkokuvauksellaan.

Letterboxd-sivuston kausihaasteen kuudennen viikon teemana oli Itä-Eurooppa, ja erityisesti neljä merkittävää ohjaajaa: tsekkiläinen Jan Švankmajer, puolalainen Krzysztof Kieślowski, turkkilainen Nuri Bilge Ceylan ja unkarilainen Béla Tarr. Haasteena oli tietenkin katsoa vähintään yksi elokuva joltakin näistä ohjaajista.

Valitsin katsottavaksi Tarrin Werckmeister Harmoniesin sekä Kieślowskin väritrilogian, joista ehdin ensimmäisen osan vilkaista. Kaksi seuraavaa vielä odottelevat vuoroaan. Palataan väritrilogian avausosaan kuitenkin omassa tekstissään.

Werckmeister Harmonies, alkuperäiseltä nimeltään Werckmeister harmóniák, on varmasti haastavimpia tänä vuonna näkemiäni elokuvia, ja yksi katsomiskerta ei taida tämän kohdalla riittää.

Leffassa sympaattinen postinjakaja Janos saa huomata, kuinka köyhä ja karu unkarilainen kylä ajautuu kaaoksen partaalle, kun paikalle saapuu kiertävä sirkus jättimäisen täytetyn valaansa kanssa. Outo ilmestys ja muualta saapuvat ihmettelijät ajavat mystisesti koko kylän raivon partaalle.

Tämä toi mieleeni Suomessakin ajankohtaisen pakolaiskeskustelun, johon liitän mielessäni yhtenä osana muukalaispelon, mutta vertauskuva tuntuu liian yksioikoiselta.

Tarr ei ole kuitenkaan halukas selittelemään elokuviaan liiaksi ja antaa mielellään katsojien vetää elokuvistaan omat johtopäätöksensä. Samaa koulukuntaa edustaa myös itävaltalainen Michael Haneke, ja jotain samaa herrojen tavoissa esittää asiansa kieltämättä on.

Leffan nimi muuten viittaa musiikkiteoreetikko Andreas Werckmeisteriin, mutta koska en tiedä musiikkiteoriasta pätkääkään, en ala kirjoittamaan aiheesta sen enempää.

Vaikken siis täysin saanut kiinni elokuvan merkityksistä (mikä näkyy tässä tekstissäkin) on sen kunniaksi sanottava, että melkoisen tiukasti se jäi mieleen pyörimään. Se ei elokuvista puhuttaessa ole oikeastaan koskaan huono asia.

Leffan musiikki on muuten niin mielettömän hienoa, ettei sanotuksi saa. Katsomisen arvoinen tapaus tämä on jo sen vuoksi. Alla vielä pieni näyte.

Arvio: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti