29.10.2015

LSC 2015-16 - Kolme väriä: Sininen (Trois couleurs: Bleu, 1993)


Itä-Euroopan teema kausihaasteen osalta jatkuu Krzysztof Kieślowskin parissa. Tässä elokuvassa Itä-Eurooppa ei kieltämättä juurikaan ole edustettuna muuten kuin ohjaajan kotimaan osalta. Puolalaiselta Kieślowskilta sain käsiini Kolme väriä -trilogian, jonka osat tottelevat nimiä Sininen, Valkoinen ja Punainen. Elokuvat symboloivat Ranskan lipun värejä ja niiden edustamia vapauden, veljeyden ja tasa-arvon teemoja.

Ykkösosa Sininen edustaa vapautta ja kertoo miehensä ja tyttärensä auto-onnettomuudessa menettäneestä Juliesta, joka yrittää päästä yli tuskastaan jättämällä vanhan elämänsä taakseen. Ehkä tässä haetaan sitä, että Julie yrittää saavuttaa vapautensa unohtamalla.

Juliette Binoche tekee elämänsä roolin.

Parhaiten mieleen jää Juliette Binochen pääosarooli. Arvostukseni häntä kohtaan kasvaa elokuva elokuvalta, mutta tästä on hankala laittaa paremmaksi. Kasvot ja etenkin silmät ovat näyttelijälle erityisen tärkeitä työkaluja, ja Binoche todellakin osaa ilmaista hahmon tuskan ilman sanojakin. Se näkyy läpi. 

Toisaalta hahmo jää vähän etäiseksi, sillä Julie pyrkii peittämään tunteensa ulkopuolisilta. Tämä on toki varmasti tarkoituksellista, koska kun Julie kysyy toiselta hahmolta miksi tämä itkee, kuuluu vastaus: "koska sinä et itke".

Kaiken kaikkiaan hieno elokuva surusta ja siitä toipumisesta.

Arvio: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti