26.10.2015

Arvio: Yksin Marsissa (The Martian, 2015)


Vaikka Ridley Scott onkin urallaan ehtinyt ohjata vaikka mitä, on herra ansainnut kannuksensa erityisesti scifin parissa. Scott tuntuisi olevan genressä omimmillaan, sillä Alien - kahdeksas matkustaja ja Blade Runner ovat nousseet tieteiselokuvan merkkipaaluiksi, ja ensin mainitun kanssa samaan universumiin sijoittuva Prometheuskin oli puutteistaan huolimatta varsin toimiva tapaus.

Aivan viime vuosina monista Scottin ohjauksista on kuitenkin jäänyt vahva suorittamisen maku. Vuoden 2007 American Gangster kyllä vielä maistui, mutta Robin Hood oli tylsä, The Counselor toimi lähinnä Cormac McCarthyn synkkääkin synkemmän kässärin ansiosta ja Exodus: Gods and Kings oli aiheestaan huolimatta pelkkää koreaa pintaa ilman mielenkiintoista sisältöä.

Scifiin Ridley-setä tuntuu kuitenkin jälleen syttyvän, sillä Yksin Marsissa jätti oikein positiiviset fiilikset. Andy Weirin The Martian -kirjaan perustuva leffa kuvaa mitä jos -tyyppisen skenaarion, jossa ensimmäisellä Marsiin suuntautuvalla miehitetyllä avaruuslennolla oleva astronautti Mark Watney (Matt Damon) eksyy hiekkamyrskyssä tiimistään. Tiimin johtajan Melissa Lewisin (Jessica Chastain) päätöksellä Watney jätetään jälkeen, sillä hänen uskotaan olevan kuollut.

Käy kuitenkin niin, että Mark selviytyy myrskystä, mutta yksin jäätyään hänen täytyy yrittää selviytyä hengissä kiviplaneetalla, jossa mikään ei kasva, ja odotella josko NASA saisi selville hänen olevan elossa, saati laadittua toimivan pelastussuunnitelman. Neuvokas Watney kuitenkin tiedostaa tilanteensa, tekee suunnitelmat ja käy toimeen. Apuna miehellä on missiolta jälkeenjääneiden tarvikkeiden ja muonavarastojen lisäksi älynsä. Lähes MacGyver avaruudessa -tason meininkiä siis.

"In the face of overwhelming odds, I'm left with only one option, I'm gonna have to science the shit out of this."

Niin, tiede. Vaikka sekä kirja että elokuva tietenkin ovat fiktiivisiä, on taustatyöt tehty sen verran vakuuttavasti, että katsojalle syntyy illuusio siitä, että tällainen voisi olla ehkä mahdollista. Samaa lähestymistapaa käytettiin esimerkiksi Gravityssa, joka oli avaruuteen sijoittuva selviytymistarina sekin. Tällaiset tarinat kiehtovat mieltä, mikä on tietysti scifin menestyksen salaisuus muutenkin.

Vaikka käsikirjoitus sisältääkin runsaasti teknistä ja tieteellistä pohdintaa, ei elokuva ole kuivakka. Huumoria on nimittäin mukana yllättävänkin paljon, ja Matt Damon on komediankin hyvin hallitsevana näyttelijänä mainio valinta päärooliin. Hän saa tehtyä hirtehishuumoria viljelevästä Watneysta hahmon, jonka pelastumista oikeasti toivoo. Elokuva on kuitenkin päälle pari tuntia pitkä, ja välillä juoni hieman polkee paikallaan. Jos itse skenaario kuitenkin kiinnostaa, niin ei tämä iso ongelma ole.

Tästä elokuvasta voisi kirjoitella lisääkin, mutta taidan lopettaa ettei mene pahasti jaarittelun puolelle. Yksin Marsissa on mielenkiintoinen, jännittävä ja yllättävänkin hauska elokuva, joka tempaa oikeissa kohdissa mukaansa ollen kuitenkin tarpeeksi uskottava. Ainakin illuusio siitä säilyy. Sen verran alkoi tarina kiinnostaa, että aion hankkia Weirin romaanin käsiini jossain vaiheessa ja lukaista senkin. Teos on julkaistu tänä vuonna myös suomennettuna.

Arvio: ★★★★

Traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti