27.10.2015

Arvio: A Girl Walks Home Alone at Night (2014)

"The first Iranian vampire western."

Katsoin Ana Lily Amirpourin ohjaaman, omaan sarjakuvaansa perustuvan elokuvan sateisena ja pimeänä sunnuntai-iltapäivänä istuessani hämärässä Onnibus-linja-autossa. Tila ja pieni tablettilaitteen ruutu eivät ehkä antaneet aivan optimaalista katselukokemusta, mutta aavemainen mustavalkoelokuva sopi tunnelmaan kuin nakutettu.

Otetaan heti kiinni tuosta yllä olevasta mainostekstistä. Vampyyriwestern tuntui hieman oudolta vertaukselta leffan jälkeen, mutta pari päivää asiaa pyöriteltyäni se on ihan hyvä kuvaus tälle elokuvalle. Sergio Leoneen viittaavaa kuvausta ja tunnelmaa kyllä löytyy, ja sen päähenkilökin näyttäytyy nimettömänä oikeudenjakajana, kuten muuan Clint Eastwood Leonen Dollari-trilogiassa. Musiikissa on myös paikoitellen vahvoja Ennio Morricone -viboja, joten kyllä tämän elokuvan voi nähdä Amirpourin kumarruksena spagettilänkkäreille.

Tarina sijoittuu Bad City -nimiseen iranilaiseen aavekaupunkiin, jonka pimeillä kaduilla sen asukkaita seuraa ja valvoo yksinäinen vampyyri. Amirpour on varmaankin halunnut kääntää miehen ja naisen valta-asetelman päälaelleen, sillä vampyyri on tällä kertaa nainen. Onhan naisvampyyrejäkin tietysti nähty, mutta konteksti on kuitenkin tällä kertaa Iran, jota ei tunneta maana, jossa naisilla olisi tätä nykyä valtaa. Jonkinmoista feministisyyttä näkyy muun muassa siinä, että vampyyri saalistaa erityisesti naisia huonosti kohtelevia miehiä.

Kohdalle osuu kuitenkin Arash-niminen nuorukainen. Hahmojen välille syntyy melankolisesti etenevä rakkaustarina. Fiilis korostuu hidastuksissa ja pitkissä katseissa, joita myös musiikkivalinnat tukevat. Harmi vain, että elokuvasta tulee turhankin hidastempoinen, minkä vuoksi se menettää otettaan loppua kohden mentäessä. Hahmot eivät myöskään jaksa kiinnostaa tarpeeksi, jotta voitaisiin puhua aivan erinomaisesta elokuvasta.

Tunnelma on kuitenkin poikkeuksellisen vahva. Bad City näyttäytyy unenomaisena ja irrallaan todellisuudesta olevana paikkana, jonka varjoissa on mustaan kaapuun sonnustautuneen vampyyrin hyvä lymytä. Vaikka puhutaan kauhuelokuvasta, ei varsinaista pelottelua tai väkivaltaa ole paljon. Jännitys on enemmänkin psykologista ja tuo mieleen esimerkiksi kesällä näkemäni It Followsin. Se oli toki tätä selvästi pelottavampi tapaus, mutta samantapaista painostavuutta on saatu myös A Girl Walks Home Alone at Nightiin luotua.

Amirpour osoittaa vahvaa pyrkimystä omaperäisyyteen, mutta elokuva tuo silti mieleen joitakin viime vuosien parhaista vampyyrileffoista, kuten Ystävät hämärän jälkeen (Tomas Alfredsonin ohjaama alkuperäinen vuodelta 2008 siis, Hollywood-remakea en ole jaksanut katsoa) ja Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive. Ne pystyivät tuomaan genreen jotain virkistävää, ja vaikka samalle tasolle ei nyt ihan ylletä, voittaa Amirpourin elokuva suurimman osan viime vuosien kyhäelmistä.

Kaiken kaikkiaan A Girl Walks Home Alone at Night on mielenkiintoinen ja tyylillä toteutettu yhdistelmä eri genreistä, joka on vahvimmillaan jännittävissä kohdissa. Romanttinen puoli ei oikein minuun tässä iske, sillä leffa alkaa viipyillä liikaa. Siinäpä se. Amirpour vaikuttaa kuitenkin lupaavalta ohjaajalta, jolla on visuaalista silmää ja näkemystäkin.

Arvio: ★★★½

Traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti