31.10.2015

Arvio: Dheepan (2015)


Dheepan taitaa olla noin neljäs näkemäni Jacques Audiard -elokuva, sillä muistan nähneeni aiemmin leffat Luihin ja ytimiin, Profeetta ja Kun sydän lakkaa lyömästä. Tähän mennessä olen oppinut yhdistämään Audiardin nimen laatuun, sillä olen aina pitänyt näkemästäni. Hänen elokuvansa tuppaavat kertomaan ihmisistä, joilla ei mene kovin hyvin, mutta ne ovat tuoreen ja aidon tuntuisia.

Dheepanin myötä herra Audiard jatkaa vahvalla linjalla ja raina ehti jo voittaa Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnonkin. Elokuvassa yhdistyvät perhedraama, melko vahva henkilökuvaus ja onpa mukana vähän yhteiskunnallista kannanottoakin.

Elokuva kertoo Ranskaan saapuvista srilankalaisista pakolaisista, jotka keinotellaan maahan sisällissodassa kuolleen perheen passien turvin. Keskushenkilö on Dheepan-nimeä käyttävä ja sodassa traumatisoitunut tamilitiikerien sissi, joka valevaimonsa ja -tyttärensä kanssa muuttaa Pariisiin huumejengin hallitsemaan maahanmuuttajavaltaiseen lähiöön, jossa ei poliiseja paljon näy. Kielitaidoton lumeperhe yrittää parhaansa mukaan sopeutua uuteen elämäänsä ja tutustua samalla toisiinsa. Ongelmiahan tuosta on odotettavissa.

Dheepan on elokuvana aivan tätä päivää, ja maahanmuuttajien yhteiskuntaan integroitumisen problematiikka kuvataan karulla, mutta melko realistisella tavalla. Ongelmavyyhti on melkoinen, ja esimerkiksi Dheepan tarvitsisi ammattiapua päästäkseen traumoistaan, mutta kielitaidottomuuden ja valeidentiteetin vuoksi se on mahdotonta. Tulijat muutenkin heivataan vaaralliseen jengilähiöön oman onnensa nojaan. Tytär sentään pääsee kouluun opettelemaan kieltä. Konfliktit sekä lumeperheen kesken että huumejengin kanssa ovat kuitenkin juonen edetessä väistämättömiä, ja ristiriidat purkautuvat lopulta melko jysäyttävään malliin.

Pääosanäyttelijät ovat aika pitkälti amatöörejä, mikä kääntyy tässä tapauksessa elokuvan voitoksi. Dheepania esittävä Jesuthasan Antonythasan on vallan loistava, mutta Kalieaswari Srinivasan "vaimo" Yalinin roolissa esiintyy myös yhtälailla vakuuttavasti. Roolit tuntuvat luonnollisilta, mikä kertoo myös Audiardin kyvystä saada näyttelijöistään paljon irti. Pienenä miinuksena mainittakoon, että tytär Illayaal (Claudine Vinasithamby) jää turhan paljon taka-alalle. Tämä jäi vähän häiritsemään, vaikka Dheepaniin keskittyminen ymmärrettävä ratkaisu toki onkin.

Kyseessä on erinomainen yhdistelmä draamaa ja rikostoimintaa, vaikka jälkimmäistä onkin mukana suhteellisen vähän. Leffa pitää otteessaan ja potkaisee lopulta ilmat pihalle. Vuoden vaikuttavimpia elokuvia, jolle toivoisi katsojia sekä ajankohtaisuuden että elokuvan laadun vuoksi. Sanoisin, että jo Cannesin Kultaisen palmun voittaneena Dheepan lienee vahva ehdokas kisaamaan myös parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarista.

Arvio: ★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti