26.8.2015

Pika-arvio: Wild Tales (Relatos salvajes, 2014)


Hei taas. Viime aikoina on tullut harvemmin kirjoiteltua elokuvista, joita en ole leffateatteriin saakka päässyt katsomaan. Oscar-ehdokkaaksikin päässyt argentiinalainen musta komedia Wild Tales piti kuitenkin ottaa arvioitavaksi, koska harmittavasti se jäi kevään kiireiden takia leffassa näkemättä.

Myönnettäköön, että selitys on huono, koska pätkähän taisi olla Finnkinon kuukauden elokuvanakin. Näytöksiä oli siis riittämiin, ei vaan tullut lähdettyä. Kotijulkaisua kuitenkin kovasti odottelin, ja pitihän raina heti ottaa katsottavaksi, kun se Googlen nettivuokraamoon ilmestyi.

Kuudesta erillisestä episodista koostuvan Wild Talesin maailmassa kosto on suloinen. Jaksoista ei viitsi paljoa paljastaa, mutta ne kaikki ovat tavallaan kostofantasioita. Moni lähtee liikkeelle varsin arkisista tapahtumista, mutta lopputulokset ovat kutkuttavan arvaamattomia.

Muun muassa Ricardo Darín, Leonardo Sbaraglia, Rita Cortese ja Julieta Zylberberg ovat mukana koston kierteessä.
Hahmojen tuntemukset ovat samaistuttavia varmaankin useimmille katsojille, mutta siinä missä useimmat nuolisivat haavojaan ja jatkaisivat elämäänsä, tällä kertaa ryhdytään antamaan takaisin kunnolla. Lapasestahan se karkaa, ja vieläpä varsin nautittavalla tavalla!

Yleensä en ole episodielokuvien ystävä, sillä pätkien taso tuntuu monessa tapauksessa vaihtelevan turhan paljon. Wild Talesin kaikilla pätkillä on sama käsikirjoittaja ja ohjaaja, joten taso pysyy jokaisessa osiossa korkealla. Damián Szifrón viljelee runsaasti mustaa huumoria, mutta turhalla väkivallalla mässäilyyn hän ei sorru.

Hekottaa leffan aikana sai useaan otteeseen, joten Wild Talesia voi lämpimästi suositella ainakin mustan huumorin ystäville!

Arvio: ★★★★

Traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti