29.7.2015

Arvio: Ant-Man (2015)


Vuoden toinen Marvelin Avengers-maailmaan sijoittuva leffa Ant-Man on hieman keväällä ensi-iltansa saanutta Avengers: Age of Ultronia pienimuotoisempi tapaus, ja aavistuksen sitä vaisummista lipputuloista päätellen moni Marvel-fani on varmaan jo tässä vaiheessa siirtynyt odottelemaan ensi vuonna ilmestyvää Captain America: Civil Waria. Ant-Man tarjoaa kuitenkin pahimpaan Marvel-nälkään lääkettä, joka viihdyttää ihan kylliksi, muttei jätä itsestään sen kummempia muistikuvia takaraivoon jyskyttämään.

Ant-Man on siis supersankari, jonka puku antaa tälle mahdollisuuden kutistua muurahaisen kokoon ja kommunikoida näiden kokoonsa nähden vahvojen öttiäisten kanssa. Puvun on suunnitellut sarjakuvien alkuperäisenä Ant-Manina tunnettu Hank Pym, jota leffassa tulkitsee Michael Douglas. Pym on kuitenkin pitänyt puvun ja siinä käytetyn teknologian visusti salassa jo vuosikymmeniä, kunnes tämän pimeälle puolelle luisunut entinen oppipoika Darren Cross (muun muassa House of Cardsista tuttu Corey Stoll) viimein onnistuu luomaan siitä oman versionsa. Crossin katalat juonet estääkseen Pym löytää työlleen jatkajan juuri vankilasta vapautuneesta mestarivarkaasta Scott Langista (Paul Rudd). Yksityiselämän ongelmien kanssa painiva Scott joutuu totuttelemaan supervoimien tuomaan vastuuseen, mutta pikku hiljaa mieli alkaa kirkastua, kuten hommaan kuuluu.

Juoni on sen verran tuttu ja turvallinen, että se tuntuu sataan kertaan nähdyltä. Kaiken lisäksi matkan varrelle on aseteltu niin selviä ennusmerkkejä juonenkulusta, ettei lopputulos pääse yllättämään millään tavalla. Ant-Man kuitenkin kerää pisteet hyväntuulisuudellaan ja pienimuotoisuudellaan. Mukana on runsaasti huumoria ja Ocean's Elevenin mieleen tuovaa huijausmeininkiä. Toimintaakin tietysti löytyy, ja vaikka se tapahtuukin sankarin koon vuoksi varsin pienissä puitteissa, tuntuu se silti isolta. Apureina toimivat muurahaiset tuovat oman hauskan mausteensa. Lopputaistelu olisi ollut lähestulkoon loistava, ellei sitä oltaisi spoilattu jo trailerissa. Toisaalta, oma vika. Itsehän sen trailerin katsoin.

Leffan vahvuudeksi voi todeta ainakin suurelta osin myös näyttelijät. Urallaan pääasiassa komedioita tehnyt Paul Rudd on tähän leffaan tehnyt hieman chrisprattmaisen muodonmuutoksen toimintasankariksi, mutta pääsee hän koomikon lahjojaankin aika ajoin väläyttelemään. Sympaattinen Rudd ottaa homman haltuun varmalla otteella. Michael Douglas hoitaa sivuroolinsa laatunäyttelijän karismalla, mutta tämän tytärtä Hopea näyttelevä Evangeline Lilly joutuu tyytymään tylsähköön rooliin. Leffassa on kuitenkin viitteitä siihen, että jatkossa hahmo pääsisi myös toimintaan paremmin mukaan. Corey Stoll ei kliseisenä pahiksena vakuuta, sillä homma jää puolitiehen. Tämä ei tietenkään ole yksin Stollin vika, sillä hahmolle ei juuri anneta tilaa kehittyä. Leffan suurin piristysruiske on kuitenkin Michael Peña, joka on Scottin vanhan rikoskumppanin roolissa suorastaan hulvaton. Leffa tuntuu paranevan aina, kun Peña on ruudussa.

Vaikka Ant-Manissa ei olekaan juonen osalta mitään järin omaperäistä, tykkäsin siitä hienoisesti enemmän kuin esimerkiksi viimeisimmästä Avengersista, johon oli mielestäni ahdettu ihan liikaa kaikkea. Kuten näiden Marvel-arvioiden yhteydessä on tullut toisteltua jo kyllästymiseen asti, jotain pitäisi tapahtua, jotta kahden tai kolmen Marvel-sankarileffan vuosirytmillä ei tarvitsisi katsoa samaa rainaa uudelleen ja uudelleen. Ant-Man on toimintakomediana ainakin askel oikeaan suuntaan.

Arvio: ★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti