3.3.2015

Pika-arvio: The Imitation Game (2014)


The Imitation Game on jälleen yksi mainio osoitus siitä, että sodista löytyy ihan posketon määrä mielenkiintoisia juttuja kerrottavaksi. Matemaatikko Alan Turingin elämä kuuluu tarinoihin, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi, mutta itse elokuva olisi voinut olla laadukkaampikin.

Turing (elokuvassa Benedict Cumberbatch) tiimeineen pestattiin purkamaan natsien toisessa maailmansodassa käyttämä Enigma-koodi, jonka avulla liittoutuneet pääsisivät Hitlerin aikeista paremmin selville. Avuksi Turing kehitti koneen, joka yhä nähdään modernien tietokoneiden esiasteena. Miehen saavutukset ovat kiistattomat, mutta ne pidettiin vuosikymmeniä salassa. Tehokkaimmillaan elokuva on loppupuolella käsitellessään Turingin karua sodanjälkeistä kohtaloa. Homoseksuaali Turing sai seksuaalisesta suuntautumisestaan syytteen ja joutui valitsemaan vankeuden ja kemiallisen kastraation väliltä. Ei ihan sotasankarin arvoista kohtelua.

Elokuva voitti Oscarin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta, mitä ihmettelen suuresti, koska siinä piilee mielestäni elokuvan suurin ongelma. Trillerin kaavalla kulkeva juoni on aivan kelvollinen, mutta henkilökuva Turingista jää aika pinnalliseksi. Lisäksi aina välillä tuntuu, että osa hahmoista ja tapahtumista on lisätty tarinaan vain konfliktien ja jännitteen luomiseksi. Cumberbatch on kuitenkin mainiossa iskussa ja pelastaa osaltaan paljon.

Kaiken kaikkiaan varsin hyvä pätkä, mutta odottelin vielä parempaa. Varman päälle pelaamisen maku tästä jäi.

Arvio: ★★★

Traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti