5.11.2014

Arvio: Fury (2014)

 "Ideals are peaceful. History is violent."

David Ayer tarjoilee uutukaisellaan sen verran brutaalia sotakuvausta, että vastaavaa ei ole valkokankaalla kovin usein nähty. Toisen maailmansodan loppuhetkille sijoittuvassa fiktiivisessä tarinassa seurataan Brad Pittin esittämän Wardaddyn johtamaa viisihenkistä liittoutuneiden panssarivaunuyksikköä, joka etenee Saksassa vihollislinjojen takana tarkoituksenaan murtaa viimeinenkin saksalaisten vastarinta. Entisen apukuskin saatua taistelussa surmansa miehistöön astuu tahtomattaan mukaan nuori kirjuri Norman (Logan Lerman).

Asetelma tuo vastakkainasettelua sodan kovettaman ja tappamiseen turtuneen nelikon ja kokemattoman pojan välille. Norman nousee elokuvan keskeisimmäksi hahmoksi, sillä sodan kauhut esitetään hänen kauttaan. Wardaddy yrittää suojella poikaa ainoalla oikeaksi katsomallaan tavalla: Norman pitää opettaa tappamaan, jottei hän olisi vaaraksi itselleen tai tankin muulle miehistölle.

Ayerin itsensä käsikirjoittamaan tarinaan ei ole varsinaisesti saatu tuotua mitään uutta, jota ei ole aiemmissa sotaelokuvissa kerrottu. Ayer osoittaa kuitenkin vahvuutensa toimintaohjaajana, sillä panssarivaunujen väliset yhteenotot ovat karulla tavalla vaikuttavia. Sota on saatu tuntumaan siltä kuin pitääkin, eli hyvin epämiellyttävältä. Steven Pricen soundtrack pauhaa taustalla, ja kohtaukset ovatkin melkoista audiovisuaalista tykitystä. Tehokeinot ovat mukaansatempaavia, mutta kliseisesti sanottuna joskus vähemmän voisi olla enemmän.

Furyn suurin vahvuus piilee sen henkilöhahmoissa, joihin on saatu tuotua sopivasti syvyyttä. Ayer on halunnut selvästi elokuvallaan näyttää sodan vaikutuksia ihmismieleen, sillä Wardaddy ja kumppanit ovat sisältä rikkinäisiä ihmisiä, jotka ovat vuosien taistelun tuoksinassa joutuneet kovettamaan itsensä. Hahmojen välinen veljeys tuodaan esille yhtä vahvasti kuin alkuvuonna teatterikierroksella nähdyssä Lone Survivor -pätkässä.

Hahmot on myös roolitettu hyvin. Brad Pittin hahmosta tulee toki automaattisesti mieleen Kunniattomien paskiaisten Aldo Raine, mutta tällä kertaa hahmo on huomattavasti synkempi ja rikkinäisempi. Logan Lerman puolestaan antaa kasvot hieman viattoman oloiselle pojulle, joka sysätään keskelle sotaa. Lerman on erinomainen, mutta hänet haastaa vahvasti Shia LaBeouf, joka alkaa osoittaa laatunäyttelijän elkeitä. LaBeouf esittää Raamattua siteeraavaa hahmoaan melkoisella intensiteetillä. Jon Bernthalin suoritus on räjähdysherkkä, ja puolensa pitää myös Michael Peña.

Ei Furysta varmaankaan klassikkoa saada, mutta lajityypissään tämä on varsin asiallinen pläjäys. Intensiteettiä riittää niin sodan kuin rauhallisempienkin hetkien kuvauksessa, uutta sanottavaa taas hieman vähemmän.

Arvio: ★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti