6.11.2014

Arvio: Enemy (2013)

"Chaos is order yet deciphered."

Kanadalainen ohjaaja Denis Villeneuve saapui maailmaani kokolailla puskista piinaavalla kidnappaustrillerillään Prisoners (Suomessa Vangitut). Hieman finchermäinen leffa piti otteessaan sen verran vahvasti, että allekirjoittanutta alkoi kovasti kiinnostaa, mitä muuta lupaava ohjaaja on urallaan puuhaillut. Aloittelijasta ei suinkaan ole kyse, sillä Villeneuven edellinen kokopitkä, ranskankielinen Incendies, oli vuoden 2011 Oscar-gaalassakin ehdolla parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi. Netflixistä leffan vilkaistuani totesin sen ehkä vielä Prisonersiakin paremmaksi. Lähi-idässä äitinsä menneisyyttä tutkiva sisaruspari ajautuu siinä tarinaan, joka ei helposti mielestä poistu. Villeneuven uusimmalle viritelmälle, joka kantaa nimeä Enemy, tuli ehkä ladattua turhankin kovat odotukset, mutta kas kummaa, ne lunastetaan komealla tavalla.

José Saramagon romaaniin Toinen minä perustuva Enemy tarjoaa pähkäiltäväksi mysteerin, mutta ei selkeää vastausta. Jake Gyllenhaal esittää Torontossa asuvaa historian professori Adamia, jonka elämä vaikuttaa varsin rutiininomaiselta. Opettamisen lisäksi hemmo elelee lähinnä yksinään, mitä nyt tyttöystävä Mary (Mélanie Laurent) käy välillä vierailulla. Adamin elämä mullistuu, kun hän on katsoo työkaverinsa suositteleman elokuvan, jossa esiintyy tismalleen Adamin näköinen mies. Adam alkaa pakkomielteisesti selvittää kaksoisolentonsa henkilöllisyyttä, ja tämä paljastuukin myös Torontossa asuvaksi näyttelijäksi (myös Gyllenhaal), jolla on kuudennella kuulla raskaana oleva vaimo Helen (Sarah Gadon).

Leffa muuttuu jälkipuoliskolla erityisen mielenkiintoiseksi. Ovatko miehet kenties veljeksiä, muuten vain täysin samannäköisiä vai onko taustalla jotakin aivan muuta? Kuten todettua, suoraa vastauksia katsojalle ei anneta, mutta elokuva antaa riittävästi vinkkejä jonkinlaisen käsityksen muodostamiseen. Kutkuttavaa mysteeriä tukee myös leffan pelottava tunnelma seepiansävyisine kuvineen ja painostavine musiikkeineen. Ainakin David Lynchin tai Nicolas Winding Refnin tuotannon ystävät saanevat tästä elokuvasta paljon irti, mutta suoraviivaisemmasta kerronnasta pitäville Enemy ei välttämättä toimi.

Jake Gyllenhaal esiintyi viime vuoden Prisonersissa edukseen, ja jatkaa nyt samalla linjalla. Mies vetää tämänkertaisen tuplaroolinsa erinomaisesti onnistuen luomaan molemmille päähenkilöille hieman erilaisen persoonallisuuden. Sivuosanäyttelijöistä etenkin Sarah Gadon on myös vakuuttava. Gadon oli itselleni vielä hieman oudompi tuttavuus, mutta on hänkin jo jokusessa David Cronenbergin elokuvassa esiintynyt. Mélanie Laurentin näkeminen puolestaan ilahduttaa aina!

Tämä nyt jäi vähän tavallistakin ympäripyöreämmäksi arvioksi, mutta en haluaisi myöskään alkaa spoilaamaan ketään analysoimalla liikaa. Kannattaa ehdottomasti tarkastaa tämä, jos esimerkiksi Lynchin tai Fincherin tuotanto tuppaa toimimaan!

Arvio: ★★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti