6.10.2014

Arvio: Gone Girl (2014)

Noniin. Tässä olisi elokuva, jonka arviointia tekstin muodossa en haluaisi oikeastaan edes yrittää. Olen kuitenkin itselleni luvannut kirjoitella arviot kaikista leffassa näkemistäni rainoista, joten koitetaan kirjoitella jotain paljastamatta leffasta liikoja ja samalla tiivistämisen jaloa taitoa harjoitellen.

Nick ja Amy Dunne (Ben Affleck ja Rosamund Pike) ovat New Yorkista Nickin kotikonnuille muuttanut aviopari. Viidentenä hääpäivänä Amy kuitenkin katoaa, ja poliisitutkinnassa löytyvien johtolankojen perusteella epäilykset alkavat kohdistua aviomieheen. Nick ajautuu entistäkin huonompaan valoon median alkaessa revitellä tapauksella. Juonen edetessä pääpari esitellään Amyn näkökulmasta kuvatuissa takaumissa.

Gone Girl on likimain täydellinen elokuvasovitus Gillian Flynnin romaanista sekä erinomainen trilleri, joka tarjoaa yllätyksiä ja toimii myös satiirina ihmissuhteista ja avioliitosta sekä siitä, miten helposti ihmisiä voi median välityksellä manipuloida. Fincher on epäilemättä oikea mies luotsaamaan tämä tarina valkokankaalle, sillä miehen aiemmistakin elokuvista tuttu kylmänkolkko ja painostava tunnelma sopii siihen kuin nakutettu. Fincher taitaa juonen kujettamisen, mutta myös tekninen puoli, kuten kuvaus, värit ja äänimaailma ovat totutusti huikealla tasolla. Ohjaajan luottosäveltäjiksi nousseet Trent Reznor ja Atticus Ross vastaavat jälleen musiikista.

Romaanin hieman hyppivä rakenne on saatu toteutettua valkokankaalle hienosti. Käsikirjoituksen onkin laatinut kirjailija Flynn itse. Oleelliset asiat ovat mukana, mutta kirja on tiivistetty elokuvaksi onnistuneesti. Kahden ja puolen tunnin kesto voi tuntua ennakkoon pitkältä, mutta tarina kulkee sujuvasti ja tarjoaa aivoille pureksittavaa varsinaisen juonen ohessakin.

Fincherillä on erinomainen kyky valita rooleihin oikeat näyttelijät ja saada heistä irti erinomaiset roolisuoritukset. Esimerkiksi tärkeissä sivurooleissa nähtävät Tyler Perry ja Neil Patrick Harris tuntuivat ennakkoon hieman omituisilta valinnoilta, mutta yllätys yllätys, epäilijät saivat luun kurkkuun. Pääosissa Affleck ja Pike ovat erinomaisia. Affleck ei ehkä ole maailman moniulotteisin näyttelijä, mutta miehen olemus sopii Nickin rooliin. Ehdottomasti uran parhaimmistoon kuuluva suoritus joka tapauksessa. Leffan tähti on kuitenkin Rosamund Pike, jolle Amyn rooli vaikuttaisi olevan se lopullinen läpimurto. Oscar-ehdokkuus taitaa vähintään olla odotettavissa. Myös Carrie Coon tekee Nickin kaksoissisko Margona läpimurtonsa elokuvamaailmaan, sillä teatteritaustainen näyttelijä ei ole juuri leffoja tehnyt. Töitä taitaa hänellekin olla jatkossa luvassa.

Vaikka hyvää elokuvaa odotinkin, olin silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin leffa piti otteessaan, vaikka olin lukenut kirjan vasta hiljattain. Yllätyksellisyydestä saattoi jotain kadota, mutta muuten tästä ei juuri mitään puuttunut. Fincherin varsin loistokkaassa filmografiassa Gone Girl on erittäin tervetullut tasonnosto hieman turhan The Girl With the Dragon Tattoo -filmatisoinnin jälkeen. Tämä alkaa jo vähintäänkin lähennellä Se7enin, Fight Clubin, Zodiacin ja The Social Networkin tasoa.

Tässäpä ne tärkeimmät. Mielellään tästä olisi lisääkin kirjoitellut, sillä ajatuksia olisi vaikka millä mitalla. Parempi varmaan jättää loput katsojan vastuulle. Kaikki tätä lukevat nyt kuitenkin säntäävät heti leffaan, eikö niin?

Menehän jo siitä.

Arvio: ★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti