4.8.2014

Arvio: Guardians of the Galaxy (2014)


No nyt! Uusin Marvel-sankaripoppoo Guardians of the Galaxy saapui teattereihin melkoisella rytinällä. Suurelle yleisölle hieman tuntemattoman tiimin seikkailut olivat kieltämättä Marvelille hieman riskialtis valinta, mutta varsin onnistuneesti rosvojoukkion seikkailut ovat lähteneet lentoon. Huumoripitoinen ja sopivasti ylilyöty toimintapaketti onkin mitä parhainta viihdettä kesän helteille, kun aivot eivät jaksa sulatella mitään raskassoutuista taide-elokuvaa.

Guardians of the Galaxyn pääosassa on viisihenkinen tiimi etsintäkuulutettuja rosvoja ja tappajia. Johtohahmona häärii Maasta lähtöisin oleva Peter Quill (Chris Pratt), joka käyttää itsestään mieluummin nimitystä Star-Lord. Hemmosta on vuosien varrella kehittynyt etevä varas, joka ei liiemmin auktoriteeteista piittaa. Quill varastaa tietämättään varsin voimakkaan esineen, jota himoitsee myös tarinan pääpahis Ronan (Lee Pace), ja joutuu tämän seurauksena Zoe Saldanan tulkitseman tappajan Gamoran jahtaamaksi. Soppaan sotkeutuvat vielä puhuva pesukarhu Rocket (äänenään Bradley Cooper) sekä tämän rikostoveri ja henkivartija, puuolento Groot (Vin Diesel). Viidentenä mukaan tarttuu Dave Bautistan esittämä väkivahva Dax.

Tiimi ajautuu kuitenkin nokkapokkasille Ronanin ja taustalla piilottelevan megapahis Thanosin (Josh Brolin) kanssa. Ronanin apuna häärii lisäksi Thanosin tytär ja Gamoran sisarpuoli Nebula (Karen Gillan). Miljardien olentojen henget ovat äärimmäisessä vaarassa, joten eri suuntiin vetävät sankarit joutuvat tekemään yhteistyötä pelastaakseen kotigalaksinsa.

Päähenkilöiden väliset kemiat toimivat ja jokainen saa tilaisuutensa loistaa. Chris Prattin karisma kantaa johtajahahmona varsin mainiosti, mutta varsin rajallisella sanavarastolla varustettu Groot ja aseista pitävä pesukarhu Rocket varastavat shown. Daxilla ja Gamorallakin on hetkensä. Pahikset eivät liiemmin vakuuta, sillä nämä Ronanit ja Nebula-sidekickit on nähty jo moneen kertaan, vaikka näyttelijät osiinsa hyvin eläytyvätkin. Mielenkiintoisten pahisten luominen onkin ollut Marvelin suurimpia heikkouksia tässä Avengers-saagassa. Oikeastaan vain Tom Hiddlestonin esittämä Loki on ollut ainoa kunnolla mieleenjäävä tapaus tällä saralla.

Parituntinen elokuva etenee varsin hyväntuulisesti ja hauskasti, mutta pahisten lisäksi pientä miinusta on annettava siitä, että omaperäisissä hahmoissa olisi ollut aineksia johonkin muuhunkin kuin perinteiseen Marvel-elokuvaan. Toisaalta Avengers-maailmaan kytkeytyvästä elokuvasta tietää kyllä mitä saa, ja supersankaripätkänä Guardians of the Galaxy on erinomainen. Hieman muita Avengers-leffoja enemmän kieli poskessa väsätyn rainan vitsitkin osuvat maaliin varsin mukavalla prosentilla, joten taattua eskapismiviihdettä tämä on.

Teknisestä puolesta ei tarvinne liikoja mainita, sillä hienoltahan Guardians of the Galaxy näyttää, ja sen maailmaan uppoutuu pariksi tunniksi mielellään. 70- ja 80-lukujen hiteistä koostuva soundtrack tuo avaruusmiljööseen mukavaa vaihtelua, kun Star-Lordin vanhasta Walkmanista kajahtaa ilmoille Jackson 5:n kaltaisia klassikoita. Jo trailerissa kuultu Blue Sweden "Hooked on a Feeling" soi päässä parhaillaankin. Loppukaneetiksi ei varmaan muuta tarvitakaan.



 
Arvio: ★★★★
 
Ja vielä ihan virallinen trailerikin:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti