19.7.2014

Arvio: Snowpiercer (2013)


Kesä ja futiksen MM-kisat. Siinä pari syytä, joiden vuoksi blogi on ollut leffa-arvioiden osalta hieman hiljainen viime aikoina. Leffassa tuli käytyä viimeksi toukokuun puolella, mutta sitten saapui heinäkuun SuperPäivä ja tauko katkesi. Elokuvakin oli varsin kovilla odotuksilla ryyditetty, joten kelpasi astella teatteriin kesäkeleistä huolimatta. Mukava lipuntarkastajaneitikin tokaisi, että pääsee hellettä pakoon talvimaailmaan. Siinä hän oli kyllä oikeassa, sillä korealaisen Joon-ho Bongin Hollywood-debyytti tarjoilee jääkausikuvaston lisäksi ajoittain myös sisällöllisesti melko kylmää ja tylyä meininkiä.

Parin vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen sijoittuvassa scifijännärissä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi suoritetut kokeet ovat epäonnistuneet ja maapallo muuttunut jääkautiseksi lumiplaneetaksi. Koko väestö on kylmyyden vuoksi kuollut lukuunottamatta Snowpiercer-junan populaa. Ikuisesti pyörivällä moottorilla varustettu juna puksuttaa maapalloa ympäri kierroksen verran vuodessa. Väki on jaettu kasteihin vaunuittain, ja kuten arvata saattaa, etupäässä eliitti irstailee ja elää yltäkylläisyydessä riistäen huoletta junan takaosan ns. vapaamatkustajia. Takapäässä kuitenkin vallitsee kapinahenki, ja Chris Evansin esittämä Curtis alkaakin johdattaa roskasakkia kohti junan etupäätä tavoitteenaan vallata juna ja lopettaa sorto.

Tyyli tuntuu rajusti vaihtelevan sitä mukaa, kun joukko etenee kohti junan kärkeä, sillä sankareille jokainen avattu ovi ja uusi vaunu tuo eteen uuden yllätyksen. Tunnelma säilyy kuitenkin varsin outona koko matkan ajan, mikä on varmasti korealaisohjaajan ansiota. Juoni etenee toimintapainotteisesti, ja kohtaamiset ovatkin yleensä tylyn väkivaltaisia, joskin myös varsin kekseliäitä. Tarinan taustat avautuvat hiljalleen juonen edetessä, joten Snowpiercer onnistuu pitämään katsojan otteessaan. Matka junan läpi on mielenkiintoinen ja osittain arvaamatonkin, mutta loppuratkaisut kuitenkin harmillisesti lässähtävät hieman tavanomaisiksi. Ei loppu varsinaisesti pahaa makua jätä suuhun, mutta parempaankin voisi olla aineksia.

Näyttelijät onnistuvat kauttaaltaan varsin hyvin. Chris Evans porukan johtajana tekee melkoisesti Kapteeni Amerikkaa rosoisemman ja synkemmän roolin ja Kang-ho Song huumekoukussa olevana tekniikan eksperttinä on myös mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka aiempaa tuotantoa en ole nähnyt. Kokeneet ketut Ed Harris ja John Hurt vetävät takuuvarmat roolityöt. Leffan varastaa kuitenkin Tilda Swinton, joka vie roolihahmonsa koomisuuden lähes ärsyttävyyteen saakka. Rooli on kuitenkin jälleen yksi osoitus Swintonin huikeasta muuntautumiskyvystä.

Tekniseltä puolelta kiitosta ansaitsevat erityisesti lavasteet. Rähjäisistä takaosan vaunuista lähtien jokaisessa lavasteessa on oma viehätyksensä. Budjetti on kuitenkin tainnut loppua kesken erikoistehosteita luodessa, sillä ne ovat paikoin melkoisen kämäisiä. Tappelukohtauksissa hyödynnetään runsaasti heiluvaa kameraa, ja vaikka se on tavallaan omiaan lisäämään kohtaukseen kaaoksen tuntua, häiritsee se pahasti toiminnan seuraamista.

Leffan konsepti on omaperäinen ja toimintaviihteen ohella etenkin uskontoon ja yhteiskuntaan liittyvää vertauskuvallisuutta löytyy yllin kyllin. On myös hienoa, että tällaisia tavallisia riskaabelimpia viritelmiä myös Hollywoodin suunnalta välillä tulee. Vaikka leffassa on puutteensa, tarjoaa se scifin ja varmaankin myös aasialaisten leffojen ystäville hyvää toimintaviihdettä.

Arvio: ★★★★

Traileri:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti