26.5.2014

Arviossa "X-Men: Days of Future Past" (2014)

Aijai, Ryhmä-X palaa valkokankaille ehkä vahvempana kuin koskaan. En ole Marvel-sarjiksia lukenut oikeastaan ikinä, joten sarjan ensimmäinen elokuva, vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestynyt X-Men, pääsi yllättämään totaalisesti. Ohjaaja Bryan Singer onnistui liittämään vakavia ja myös aikuisempaan makuun sopivia teemoja viihdyttävään toimintapakettiin ja tuli samalla käynnistäneeksi toden teolla supersankarileffojen genren.

Jatko-osa X2 pisti vielä paremmaksi (ollen tähänastisista X-Men-leffoista paras), mutta kolmososa The Last Stand petti fanien odotukset. Itse sarjiksia lukemattomana pidän sitä hieman mainettaan parempana elokuvana, vaikka kiistämättä se on sarjan heikoin osa. Tämän jälkeen ilmestyi Wolverinen oma leffa X-Men Origins: Wolverine, joka oli jo melko onneton viritelmä. Sarja heräsi kuitenkin laadun puolesta uudelleen henkiin, kun X-Men: First Class palautti mutantit oikeille raiteille Matthew Vaughnin luotsaamana. Viime vuonna ilmestynyt The Wolverine oli myös jo paljon lähempänä päähahmonsa ansaitsemaa hyvää sooloelokuvaa kuin Origins. Rimanalituksista ollaan siis päästy taas nousujohteiselle tielle.

Vaihtelevasta tasosta huolimatta X-Menit tuntuvat vetoavan itseeni genren edustajista parhaiten normaalia vakavampien teemojen ja mielenkiintoisten hahmojen vuoksi. Tällä kertaa erityisesti ohjaaja Bryan Singerin paluu sekä hahmojen vanhojen ja uusien versioiden esiintyminen samassa elokuvassa varmistavat, että Days of Future Past on itselleni erityisen odotettu elokuva. Jo ensimmäinen traileri nosti odotukset taivaisiin, joten eihän tässä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pettyä rankasti, vai oliko? No oli, nimittäin se, että leffa täyttää sarjan fanin odotukset ja jopa ylittää ne.

Juoni kulkee sulavasti kahdella aikatasolla. Tulevaisuuden Terminator 2 -henkisessä maailmassa mutantit taistelevat henkensä edestä heitä jahtaamaan ja tuhoamaan kehitettyjä Sentinel-robotteja vastaan. Professori X (Patrick Stewart) ja Magneto (Ian McKellen) kuitenkin saavat idean, jonka seurauksena Kitty Pryde (Ellen Page) lähettää Wolverinen (Hugh Jackman) tietoisuuden menneisyyteen 1970-luvulle, jossa hänen tavoitteensa on estää omille teilleen lähtenyttä Mystiqueta (Jennifer Lawrence) tekemästä jotakin peruuttamatonta, millä olisi kauaskantoiset vaikutukset. Sitä ennen täytyy kuitenkin saada nuoret Professori X (James McAvoy) ja Magneto (Michael Fassbender) yhteistyöhön, mikä on hieman haastavaa hahmojen ajauduttua erilleen.

Juoni on supersankarielokuvaksi varsin mielenkiintoinen ja Singer myös onnistuu pitämään sen hyppysissään hienosti niin, että tarina nivoutuu olemassa olevaan X-Men-jatkumoon mukavasti. Tulevaisuuden visio on mutanttien kannalta synkkä, ja se on toteutettu mallikkaasti. 70-luku taas on villeine asuineen ja huumorin turvin aidosti hauskaa katsottavaa. Jälleen kerran tarinan hahmovetoisuus on todella hieno asia. On eduksi, jos aiemmat X-Menit on nähtynä ennen tätä. Ainakin on suositeltavaa katsoa First Class ennen leffaan astelemista, sillä aiemmistakin osista tutut jännitteet hahmojen välillä nousevat merkittävään osaan.

On sanottu, että First Class kertoi Erik Lensherrin matkasta Magneto-pahikseksi, kun taas Days of Future Past kertoo, miten Charles Xavierista tulee Professori X. Wolverinen tehtävänä onkin ohjata kaiken menettänyt Xavier suuntaan, josta mies tunnetaan aiemmista elokuvista. Xavier opettaa mutantteja rauhanomaiseen yhteiseloon ihmisten kanssa, kun taas Magneto on arvaamaton mies, joka ei luota ihmisiin ja joka himoitsee mutanttien ylivaltaa. Leffassa käytetyn ajalla kikkailun avulla tulevaisuus voi muuttua joko Xavierin tai Magneton haluamaan suuntaan, ja lopullisen päätöksen tekee vihan ja anteeksiannon välillä tasapainotteleva Mystique. Lisätään soppaan vielä Wolverine, niin keskeiset suhteet ovat selvillä. Konflikteilta ei vältytä, ja siinä rytäkässä näyttelijätkin pääsevät loistamaan.

Wolverine on sarjan suurin tähti ja yhäkin todella siisti hahmo, jonka Hugh Jackman on omaksunut erittäin vakuuttavaan tyyliin. Tällä kertaa ahmamies on kuitenkin hienoisesti sivuosassa keskeisestä roolistaan huolimatta, kun etenkin Michael Fassbender ja James McAvoy varastavat päähuomion. Fassbender on metallia hallitsevaksi Magnetoksi nappivalinta, sillä mies osaa esittää pahista, joka operoi moraalisesti hieman harmaalla alueella. Magneton vanhempaa versiota esittävälle Ian McKellenille ei tällä kertaa löytynyt mielestäni ihan tarpeeksi tekemistä, mutta onhan hänkin jo Magnetona kannuksensa näyttänyt. James McAvoy ja Patrick Stewart nuoren ja vanhan Xavierin roolissa ovat hyviä, ja etenkin McAvoy pääsee loistamaan Professori X:n kasvutarinan ollessa elokuvan sydän. Myös Jennifer Lawrence on mainio Mystiquena, ja tarinan pahista, Sentinel-robottien kehittäjä Bolivar Traskia, tulkitseva Game of Thrones -tähti Peter Dinklage on hänkin erinomainen. Kuten Magneto, Trask ei ole yksiulotteinen pahis joka toimii siksi koska on paha, vaan hahmon toimintaa voi tämän moraalisten valintojen kyseenalaisuudesta huolimatta ymmärtää.

Leffan isoin heikkous on ehkä se, että valtavan kokoista lahjakasta näyttelijäkaartia ei saada tarpeeksi hyödynnettyä. Suurin osa elokuvasta sijoittuu 70-luvulle, ja tulevaisuudessa esitellyt uudet tuttavuudet, kuten Omar Syn Bishop ja myös osa vanhoista tutuista, kuten Halle Berryn Storm, jäävät täysin statisteiksi. Leffan hauskimman kohtauksen tähteä Quicksilveriä (Evan Peters) olisi myös ollut hauska nähdä enemmän, mutta hän katoaa kuvioista melko epämääräisesti. Hieman riskialtista on myös ajalla leikkiminen. Sen verran selkeästi aikahyppely tosin toteutetaan, että juoni ei pääse puuroutumaan ja juoniaukkoja syntymään ainakaan liiaksi. Lisäksi Singer kirjoitustiimeineen onnistuu luomaan pohjalla olevan leffajatkumon kannalta melkoisen hauskan yllätyksen.

Pienet viat voi antaa anteeksi, sillä kokonaisuutena Days of Future Past on aivan erinomainen supersankarielokuva. Toiminta on isoa ja hauskaa seurattavaa, ja myös tarina sekä hahmot tempaisevat mukaansa. Tämä on The Avengersin ohella viime vuosien paras supersankarigenren edustaja ja parhaimmillaan päästään jopa Christopher Nolanin Batman-leffojen tasolle tai jopa ylitetään ne.

X-Men-sarja tulee myös saamaan jatkoa elokuvan X-Men: Apocalypse muodossa. Parin vuoden päähän ajoitetusta jatko-osasta esitetään lopputekstien jälkeen pieni maistiainen. Myös The Wolverine -leffalle on tiettävästi tulossa jatko-osa, joten Hugh Jackman tullee pysymään kiireisenä X-rintamalla jatkossakin. Hienoa!


131 min | Ohjaus: Bryan Singer | Pääosissa mm. Hugh Jackman, James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, Patrick Stewart, Ian McKellen ja Peter Dinklage | Traileri | IMDb
Arvio: ★★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti