11.4.2014

Arvio: Stoker (2013)


"Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse."

Korealaisohjaaja Park Chan-wook on viimein ohjannut ensimmäisen englanninkielisen elokuvansa. Valinta oli näyttelijä Wentworth Millerin käsikirjoitukseen perustuva Stoker, jossa yhdistyvät psykologinen trilleri, kauhukuvasto ja nuoren naisen kasvutarina. Oldboy-ohjaajan ensimmäiseen Hollywood-elokuvaan kohdistui tottakai paljon odotuksia, jotka myös lunastetaan kohtalaisen hyvin. Perinteinen trilleri kääntyy Parkin käsittelyssä vakuuttavan visuaaliseksi ja erinomaisen vangitsevaksi kokonaisuudeksi.

India Stoker (Mia Wasikowska) saa 18-vuotissyntymäpäivänään kuulla isänsä kuolleen. Samalla paikalle saapuu tuntematon sukulainen, kuolleen isukin velipoika Charlie (Matthew Goode). India suhtautuu setäänsä varauksella, koska ei ole mysteerimiehestä koskaan kuullutkaan. Tämä kuitenkin jää asumaan Indian ja hänen epävakaan äitinsä Evelynin (Nicole Kidman) kanssa Stokereiden suureen taloon. Mies on mukava ja karismaattinen, mutta samalla todella karmiva. Aikuisuuden kynnyksellä oleva India alkaa epäilyksistään huolimatta tuntea vetoa Charlieta kohtaan. Tutustuessaan setäänsä eristäytynyttä elämää viettänyt tyttö alkaa löytää itsestäänkin uusia puolia...

Onneksi ohjaajaksi valikoitui Park, sillä käsikirjoitus vaikuttaa itsessään melko tavanomaiselta trilleriltä, eikä tarjoa mitään todella yllättävää. Juoni tempaisee kuitenkin mukaansa alusta lähtien ja pitää vahvasti otteessaan mielenkiintoisten henkilöiden ansiosta. Parkin vahvan visuaalinen ohjaustyyli tuo elokuvaan aivan oman sävyn ja rytmin. Kuvasto ja värimaailma on tarkkaan mietitty, ja joka puolella on havaittavissa esimerkiksi henkilöitä kuvaavia symboleita. Clint Mansellin säveltämä soundtrack tukee elokuvan eleganttia mutta häiriintynyttä tunnelmaa.

Näyttelijät on valittu rooleihinsa huolella. Mia Wasikowska on India Stokerin roolissaan vangitseva, ja jossei 24-vuotiaan aussinäyttelijättären nimi ole vielä tuttu, kannattaa se painaa korvan taakse. Hänestä tullaan kuulemaan vielä paljon. Tasapäisesti elokuvan parhaan roolisuorituksen palkinnosta tappelee Matthew Goode, joka ei ole aiemmissa elokuvissaan (mm. Watchmen ja A Single Man) ollut kovinkaan mieleenjäävä tapaus. Tällä kertaa tilanne on toinen miehen vetäessä creepy-vaihteen päälle. Nicole Kidman jää ehkä hieman Wasikowskan ja Gooden varjoon, mutta ei hän kovan luokan karismaattisena näyttelijättärenä aivan seinäruusuksi jää.

Stoker ei aivan Oldboyn tasoinen elokuva ole, mutta kyllä tämä vahvistaa Parkin asemaa yhtenä visuaalisesti lahjakkaimpana elokuvaohjaajana. Miehen aiemmat elokuvat menevät viimeistään tämän myötä katselulistalle, ja tulevia ohjaustöitä jäädään toki myös odottelemaan mielenkiinnolla.

Arvio: ★★★★

Traileri:

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti