6.4.2014

Arvio: Noah (2014)


Darren Aronofsky on viimein saanut valmiiksi yhden unelmaprojekteistaan, Nooan arkki -tarinaan perustuvan Noahin. Aronofsky on tunnettu varsin synkistä elokuvistaan, joten tätä elokuvaa tuli odotettua vähintäänkin kiinnostuneena. Elokuvan jälkituotantovaihe oli ilmeisesti varsin mielenkiintoinen, sillä studio tiettävästi halusi markkinoille kristitylle yleisölle kohdennetun version, mutta ohjaaja (onneksi) sai tahtonsa läpi ja teatterikierroksella pyörivä versio on Aronofskyn leikkaama.

Aronofsky ei ole kääntänyt Raamatun Nooa-tarinaa suoraan valkokankaalle, vaan leffassa on ilmeisesti vaikutteita myös Raamatun tarinaa vanhemmasta tulvamyytistä. Lisäksi elokuvassa yhdistyvät eeppinen luonnonkatastrofi- ja fantasiakuvasto sekä synkähkö perhedraama, mutta käsitelläänpä myös ihmisen ja luonnon suhdetta sekä pyritään yhdistelemään luomismyyttiä ja evoluutioteoriaa. Melkoinen soppa, jonka Aronofsky saa ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta pidettyä kasassa ihailtavasti.

Tarina on pääpiirteissään varmasti kaikille tuttu. Ihmiskunta joutuu syntiensä vuoksi Luojan rangaistuksen kohteeksi, ja seurauksena on koko maailman peittämä vedenpaisumus. Nooa (Russell Crowe) saa näyssä varoituksen odotettavissa olevasta tuhosta, ja mies alkaakin rakentaa valtavaa arkkia, johon eläinkunnan edustajat pakkautuvat. Tieto arkista kuitenkin leviää, ja pellossa elävät ihmiset ovat valmiita lähes mihin vain pelastuakseen. Arkkia on suojelemassa myös joukko kivijättiläisten hahmot ottaneita langenneita enkeleitä.

Noah on visuaalisesti todella kunnianhimoinen elokuva. Nooan näyt tulevasta tuhosta ovat varsin hienosti toteutettuja, ja Aronofskyn visio maailman luomisesta on myös todella upea. Juonen kannalta olennaisin asia, eli tulva, on tietenkin efektipitoinen, mutta yhtälailla eeppinen luomus. Teknistä puolta käsitellessä ei voi jättää huomiotta myöskään musiikkia, jonka on säveltänyt Aronofskyn pitkäaikainen yhteistyökumppani Clint Mansell. Miesten yhteinen historia tuo väkisinkin tietyissä kohdissa mieleen The Fountain -elokuvan soundtrackin. Mielleyhtymät ovat kuitenkin positiivisia, sillä myös Noahin musiikki toimii oivallisesti.

Kuten mainittua, myös perhedraamaa on mukana runsaasti. Russell Crowe tehtävässään horjumattomana Nooana on vakuuttava, mutta myös esimerkiksi Jennifer Connelly vaimona ja Emma Watson löytötyttärenä vetävät hienosti. Muu perhe ei pysty oikein käsittämään Nooan järkkymättömyyttä, ja tunnelma onkin elokuvan edetessä varsin synkkä.

Ei Noah ainakaan Aronofskyn tuotannossa ihan parhaimpien teosten joukkoon yllä, mutta on se kaikessa riskialttiudessaan kuitenkin todella mielenkiintoinen visio Raamatun tarinasta.

Arvio: ★★★★

Traileri:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti