25.3.2014

Arvio: Need for Speed (2014)

Ilmeisesti supersuositun The Fast and the Furious -elokuvasarjan menestyksen siivittämänä DreamWorks päätti pukata markkinoille hieman vastaavantyyppisen kaahausleffan. Need for Speed perustuu tietenkin suosittuun pelisarjaan, mutta lähinnä aihepiirinsä osalta. Vaikka Hurjapäät-sarjan leffat eivät ole mitään mestariteoksia edes aivottoman toiminnan saralla, ovat ne kuitenkin varsin mukavaa guilty pleasure -kategorian viihdettä. Jotakin samankaltaista odottelin tältäkin, mutta aivan eivät leffan paukut riitä.

Breaking Bad -sarjasta tuttu Aaron Paul esittää ensimmäisessä elokuvapääroolissaan lahjakasta kuskia Tobey Marshallia, joka tiiminsä kanssa pyörittää autokorjaamoa ja käy silloin tällöin kaahaamassa katukisoissa. Talousvaikeuksien takia mies osallistuu uhkarohkeaan kilpailuun vihamiestään Dino Brewsteriä (Dominic Cooper) vastaan, mutta joutuu pieleen menneen ajokeikan jälkeen lusimaan vankilaan Dinon selvitessä jälkipyykistä kuivin jaloin. Vapauduttuaan Tobeylla on kosto mielessään, ja mies lainaa bisnesmiehen huippuunsa viritettyä Mustangia osallistuakseen erittäin ekslusiiviseen ja rahakkaaseen ajokisaan, jossa myös Dino on mukana. Välit selvitetään siis ratin takana, mutta ensin Tobeyn ja autoa vahtimaan lähetetyn Julian (Imogen Poots) pitää muutamassa päivässä löytää tiensä toiselle puolelle Jenkkilää, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä perässä on jos jonkinlaista konnaa ja poliisia.

Juoni on melkoista perushuttua, mutta tämäkään ei olisi ongelma, jos mielenkiinto pysyisi yllä muiden osa-alueiden ansiosta. Hurjapäissä yliampuvat toimintapätkät ja näyttelijöiden kemiat sekä rento läpänheitto toimivat, mutta Need for Speed on suorastaan tylsä. Matkan varrelle osuvissa käänteissä ei ole oikein jännitettä, ja niinpä leffa tuntuu yli kahden tunnin kestossaan todella ylipitkältä. Leffan tekijätiimissä on ilmeisesti ohjaajaa myöten stuntmiehiä useasta polvesta, joten stuntit ovat kyllä parhaimmillaan todella upeita. Erikoistehosteita ei ole tiettävästi käytetty laisinkaan. Muutenkin audiovisuaalinen puoli on äänimaailman ja hienojen maisemien myötä kunnossa, joten eniten tästä saanee irti nimenomaan elokuvateatterissa.

Tällaisessa leffassa päähenkilön tulee olla tarpeeksi karismaattinen saadakseen katsojan pitämään puoliaan. Aaron Paul on lahjakas nuori näyttelijä ja tekee pääroolissa voitavansa onnistuen paikoitellen melko hyvin, mutta kyvyt hieman menevät tässä tekeleessä hukkaan. Asiaa ei auta se, että muut näyttelijät ovat melko persoonattomia. Imogen Poots on ihan sympaattinen, mutta Dominic Cooper on pahiksena pliisu eikä muodosta Tobeylle todellista uhkaa. Mukana on toki myös ex-Batman Michael Keaton, jonka rooli on lähinnä istua tietokoneen ruudun takana ja selostaa valkokankaalla näkyvät tapahtumat katsojalle.

Muutaman hienon toimintakohtauksen ja maisemien vuoksi tätä ei oikein kehtaa suositella. Okei, ovat ne kaaratkin ihan siistejä, jos niistä jotain vain ymmärtäisin. Ehkäpä alan tyypit saavat enemmän irti! Minulle ei lähtenyt, vaikka olisin mielelläni pitänyt leffasta enemmänkin.


132 min | Ohjaus: Scott Waugh | Pääosissa: Aaron Paul, Dominic Cooper, Imogen Poots | Traileri | IMDb

Arvio: ★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti