28.2.2014

Arvio: Inside Llewyn Davis (2013)


Joel ja Ethan Coenin uudet elokuvat kuuluvat tässä vaiheessa aina siihen joukkoon, jota seuraavat suuret odotukset. Idea 60-luvun New Yorkiin sijoittuvasta folklaulajan tarinasta vaikutti varsin mielenkiintoiselta, ja odotin melkoisesti pääseväni näkemään, miten Coenit lähtevät aihetta tarkastelemaan. No, ei tarvinnut pettyä. Inside Llewyn Davis nousee helposti vuoden 2013 parhaiden elokuvien joukkoon.

Coenit heittävät jälleen runsaasti vastoinkäymisiä elokuvansa päähenkilön niskaan. Tällä kertaa elämän potkimaksi joutuu turhautunut folk-muusikko Llewyn Davis (Oscar Isaac), jonka duokumppani on tehnyt itsemurhan. Mies on myös rahaton ja koditon, sekä punkkailee lähes joka yön eri kaverin tai tuttavan luona. Mies on myös siittänyt ex-tyttöystävänsä Jeanin (Carey Mulligan), joka haluaa tehdä abortin. Llewyn myös onnistuu päästämään tuttavaperheen kissan karkuun New Yorkin kaduille. Välillä Llewynille tarjoutuu mahdollisuuksia elämänsä korjaamiseen, mutta huonot valinnat tuntuvat seuraavan miestä minne hän meneekin.

Llewyn Davis on varsin eksynyt persoona. Toisaalta hän on menneisyyden painama, eikä osaa käsitellä musiikin luomista ilman kuollutta duokumppaniaan. Toisaalta taas hemmo on itsekkään narsistinen tyyppi, joka osaa vieraannuttaa läheiset ympäriltään. Vioistaan huolimatta Llewyn on jollakin tapaa sympaattinen. Ehkä se johtuu pitkin leffaa sirotelluista lukuisista musisointikohtauksista, joissa hahmo syttyy eloon. Kuten useat artistit, Llewyn on onnellisimmillaan esittäessään musiikkiaan, ja se välittyy Oscar Isaacin roolisuorituksesta aivan mainiosti. Nimirooli on Isaacilta nappisuoritus, sillä mies on roolissaan todella luonnollinen ja laulaa hienosti.

Sivurooleista mainittavin on Carey Mulliganin hauska suoritus äksynä ex-tyttöystävänä. Myös Justin Timberlake pääsee esittelemään näyttely- ja laulutaitojaan, ja mukana piipahtaa myös lukuisissa Coen-leffoissa nähty John Goodman jazz-muusikkona, jollaiseksi Llewyn ei ainakaan halua tulla.

Inside Llewyn Davis on toki audiovisuaalisesti hieno elokuva. Kuvaus on Coen-leffoille tyypillisesti huippuluokkaa, mutta tällä kertaa kuvaajana on puikoissa Roger Deakinsin sijaan Bruno Delbonnel. Folk-musiikista pitäville katsojille on tarjolla runsaasti hyvää musiikkia, ja ainakin täällä kolahti sen verran vahvasti, että soundtrack lähti samantien iTunesista hankintaan.

Leffaan on luotu jotenkin poikkeuksellisen vahva tunnelma, jonka myötä ikään kuin vain leijuin rainan läpi. Ei tämä kuitenkaan olisi Coen-elokuva, ellei se jättäisi myös ajateltavaa uusintakierrokselle. Leffan nähtyäni pohdin, uskallanko antaa viittä tähteä ainakaan ensimmäisen katsomiskerran jälkeen, mutta koska pidän elokuvasta yhä enemmän sitä mukaa kun sitä ajattelen, on sama lyödä kaikki mahdolliset tähdet tiskiin. All in. Fiilis on tärkein.

Loppuun vielä pieni fiilistelypala elokuvan soundtrackista. Hienoa tulkintaa Oscar Isaacilta.



104 min | Ohjaus: Joel Coen & Ethan Coen | Pääosissa: Oscar Isaac, Carey Mulligan, Justin Timberlake, John Goodman | Traileri | IMDb

Arvio: ★★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti