1.2.2014

Arvio: Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971)



Siitä on varmaan ainakin kymmenen vuotta, kun olen viimeksi nähnyt Stanley Kubrickin legendaarisen Kellopeliappelsiinin. Tänä aikana on tullut katsottua monenmoisia elokuvia, mutta mieleen ei tule ainuttakaan lähellekään samankaltaista teosta. Kyseessä on kokolailla jäljittelemätön ja synkkä, mutta kuitenkin absurdin hauska mestariteos, jonka kohtaukset painuvat katsojan mieleen pitkäksi aikaa.

Leffan päähenkilö Alex DeLarge (Malcolm McDowell) on häiriintynyt, seksistä ja väkivallasta nauttiva nuorimies, joka kavereidensa (tai druugiensa) kanssa tykkää mm. kadunmiehien hakkaamisesta sekä naisten raiskaamisesta ja pahoinpitelystä (ultraväkivallasta). Väkivallanteot ovat häiriintyneitä, mutta Kubrick maustaa kohtauksia entisestään komiikalla ja esittämällä ne performansseina, sillä kohtausten taustalla soi Beethovenin yhdeksäs sinfonia.

Alex joutuu murhasta vankilaan, mutta pääsee auktoriteetteja nuoleskelemalla ohjelmaan, jonka tarkoituksena on "parantaa" rikolliset väkivaltaisista himoistaan. Alex on tämän jälkeen kykenemätön väkivaltaan, sillä himo aiheuttaa pahan fyysisen vastareaktion. Elokuva muuttuukin anarkistiseksi poliittiseksi satiiriksi, joka kritisoi auktoriteettien halua poistaa valinnanvapaus rikollisuuden kitkemiseksi.

Elokuvan teemat ovat ajattomia, ja niitä korostetaan visuaalisuudella ja musiikilla. Kubrick on luonut surrealistisen maailman, jossa yhdistellään vanhoja ja futuristisia elementtejä, joten elokuva tavallaan sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen. Viimeinen silaus on klassinen musiikki, jota on hankala yhdistää mihinkään tiettyyn aikakauteen. Kubrick hyödynsi klassista musiikkia myös muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneessä elokuvassaan 2001: A Space Odyssey.

Elokuvahan perustuu Anthony Burgessin kirjaan. En ole sitä lukenut, mutta ilmeisesti kieli on siirretty elokuvaan melko uskollisesti. Hahmot puhuvat omintakeisesti ja käyttävät erikoisia sanoja. Se tuo katsomiskokemukseen oman hauskan mausteensa.

Alex on itsessään huikea hahmo. Hän saattaa olla häiriintynyt ja väkivaltainen ongelmanuori, mutta onnistuu silti olemaan sympaattinen. Rooli on Malcolm McDowellilta nappisuoritus, ja ehdottomasti yksi viihdyttävimmistä luomuksista ikinä. Myös sivuhenkilöt ovat lähestulkoon kaikki omintakeisen hauskoja.

Katsomiskokemus on joka kerta yhtä hämmentävä. Klassikko on statuksensa ansainnut.


136 min | Ohjaus: Stanley Kubrick | Pääosassa: Malcolm McDowell | Traileri | IMDb

Arvio: ★★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti