31.1.2014

Arvio: Philomena (2013)



Tositapahtumiin perustuvat elokuvat tuntuvat olevan vuodesta toiseen kuumaa kamaa erilaisten palkintogaalojen ehdokaslistoilla. Tänäkin vuonna parhaan elokuvan Oscarista kisaavista pätkistä kuusi, Philomena mukaanlukien, pohjautuu tositarinaan. Mikäs siinä niin kauan, kun stoorit ovat kertomisen arvoisia.

Elokuva kertoo Philomena Leen  (Judi Dench) tarinan. Philomena on noin 65 vuoden ikään ehtinyt irlantilainen nainen, jolla on takanaan varsin surullinen menneisyys. Tiukan katolisen kasvatuksen saanut Philomena tulee teininä raskaaksi ja ajautuu isänsä hylkäämänä nunnien ylläpitämään luostariin, jossa joutuu viettämään useita vuosia sovittaakseen haureudestaan aiheutuneet synnit. Nunnat antavat (tai pikemminkin myyvät) Philomenan synnyttämän pojan adoptoitavaksi. Philomena yrittää vuosien saatossa etsiä lastaan, mutta luostari ei pysty tai halua auttaa asiassa.

Elokuvan tarina alkaa, kun pojan syntymästä on kulunut 50 vuotta. Philomena törmää potkut saaneeseen journalistiin Martin Sixsmithiin (Steve Coogan), joka lupautuu auttamaan pojan etsinnässä ja kirjoittamaan siitä kirjan. Henkilöt eivät voisi olla juuri kauempana toisistaan: Martin on kyyninen mies, Philomena taas vannoo positiivisuuden ja ainaisen anteeksiannon nimeen. Elokuvan edetessä Martin tietenkin oppii Philomenan elämänasenteesta paljon.

Tarina kerrotaan kepeästi huumorin sävyttämänä, mutta se saa myös surullisia sävyjä. Melko perushuttuahan tämä leffa on, mutta se saa paljon anteeksi perustuessaan tositapahtumiin. Elokuvassa halutaankin keskittyä itse Philomenaan henkilönä, ja tässä onkin rainan merkittävin ansio. Judi Dench, joka tunnetaan mm. Bond-elokuvien M:nä, osaa tuoda rooleihinsa sekä luonteen jämäkkyyttä että herkkyyttä. Philomena ei ole höpsö mummeli (no, on se paikoitellen sitäkin), vaan ajan tasalla oleva, paljon nähnyt nainen. Philomena ei myöskään tunne pätkääkään katkeruutta menneistä tapahtumista. Jos näin olisi, muuttuisi elokuvan sävykin paljon negatiivisemmaksi. Itselleni vielä varsin tuntematon Steve Coogan sopii rooliinsa myös mainiosti, mutta jää Denchin varjoon.

Kokonaisuutena elokuva on varsin laadukas, ja sen katsoo mielellään. Ei tämä kuitenkaan itselleni aivan huipputeokseksi nouse Judi Denchin erinomaisesta suorituksesta huolimatta. Leffalle napsui neljä Oscar-ehdokkuutta, tärkeimpänä toki parhaan elokuvan ehdokkuus. Myös Steve Cooganin ja Jeff Popen kyhäämä kässäri on ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen kategoriassa. Lisäksi Judi Dench sai ehdokkuuden pääosastaan ja säveltäjä Alexandre Desplat elokuvan soundtrackista. Voittojen puolesta en löisi vetoa, sen verran kovia kilpailijoita on jokaisessa kategoriassa.

Oscar-katselmus jatkunee ensi viikolla, kun Spike Jonzen Her saa ensi-iltansa. Sitä odotellessa! Eiköhän tässä välissäkin tule silti jotain katseltua.

98 min | Ohjaus: Stephen Frears | Pääosissa: Judi Dench, Steve Coogan | Traileri | IMDb
Arvio: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti